25. elokuuta 2017

Rosvojahdissa

Tänään tapahtui jotain todella outoa. Sellainen sattumus, jota on vaikea uskoa todeksi. Toimin salapoliisina ja rosvokaappaajana. Hyväntekijänä - ja salamana harmistuneena.

Kesälomalla selailin Facebookista paikkakunnan ryhmää. En yleensä käy siellä mutta silloin satuin piipahtamaan. Huomasin ilmoituksen varastetusta fillarista. Panin sen merkille mutta en ajatellut asiaa enempää. Kyseessä oli merkkipyörä, jotenkin se vain jäi mieleen. Fillarivarkaat saavat aikaan oksurefleksin. Menisivät oikeisiin töihin.

Meni päivä ja olin näkeväni kyseisen fillarin ajavan vastaan. Laitoin ilmoittajalle viestiä, hän kiitti vinkistä ja keskustelu jäi siihen. Oli heinäkuun eka päivä.

Tänään käytiin perjantaipitsalla läheisessä pizzeriassa. Kiinnitin huomiota telineessä olevaan merkkipyörään, joka oli lukittu halvalla parin euron kippuralukolla. Ei kiinni missään, kuka tahansa voisi nostaa kevyen fillarin olalleen. Jotenkin se näytti tutulta ja sitten mieleen juolahti heinäkuu.

Mietin, pitäisikö laittaa viestiä pyörän omistajalle. Ajattelin, että tämä tuntematon tyyppi pitää mua varmasti ihan hulluna. Muikkelina, joka on näkevinään varastetun pyörän jo toistamiseen.

Laitoin viestiä.

Meni hetki ja tyyppi meni tarkistamaan pyörän. Jackpot, se oli se! Pari kuukautta sitten varastettu pyörä päätyi omistajalleen. Jee! Rosvojahti oli tuottanut tulosta.

Sitten paikalle soitettiin poliisi. Kävi ilmi, että varas oli ehtinyt myydä pyörän jo eteenpäin. Täysin viaton ihminen oli maksanut fillarista ja nyt se lähti poliisin matkaan. Myöskään alkuperäinen omistaja ei saanut pyörää, sillä vakuutusyhtiö oli sen jo korvannut. Ostaja tunnisti valokuvasta myyjän, joka olikin poliisin vanha tuttu.

Ai että. Tässä vaiheessa hyvä mieli vaihtui kurjaksi. Toki oli hyvä, että varas sai yhden merkinnän lisää rekisteriinsä. Mutta kuka lopulta oli todellinen häviäjä? Alkuperäinen omistaja sai vain muutaman lantin vakuutusyhtiöltä, sillä käyttöarvo oli fillarin arvoa suurempi. Uusi omistaja hävisi euronsa sekä pyöränsä. Varas - no hän sai yhden fillarisyytteen lisää. Ehkä sakon, jota ei koskaan tule maksamaan.

Yritän ajatella positiivisesti, että oikeus voitti. Silti en voi olla miettimättä, että ainakin yhdellä tyypillä olisi parempi mieli, jos vain olisin ollut puuttumatta asiaan.


10. elokuuta 2017

Luovuus on päätös

Luova hulluus on sanapari, jossa on kaukainen negatiivinen kaiku. Sitä käytetään kuvauksena ihmisistä, jotka keksii outoja tai poikkeavia tapoja ratkaista ongelmia. Luovasta hullusta tulee mieleen satujen hassu professori, jolla on valkoinen tukka ja hajamieliset ajatukset.

Luin hiljattain Saku Tuomisen luovuuskirjaa Luova järkevyys. Osu ja upposi! Ihastuin hänen ajatuksiinsa ja haluan jakaa ne myös teille rakkaat lukijat. Tuomisen mukaan luovuus koostuu neljästä osatekijästä: kyky nähdä, halu tehdä, vähän paremmin, paljon paremmin.

**

Kyky nähdä on myötäsyntyinen ihmettelyn taito. Se on meissä kaikissa sisäänrakennettuna, harmittavasti se on vain usein hukkunut johonkin aikuisuuden vakavuuden ja järkevyyden tieltä. Kangistumme tapojemme orjina ja hukkaamme tavan ratkaista ongelmia uusilla tavoilla. Siitä huolimatta tiedämme, että aina joku näkee jotain mitä muut eivät.

Halu tehdä on yksinkertaisesti tekemistä ja kokeilemista. Totuus kuitenkin on, että tekeminen on aika työlästä. Myönnä pois, usein olisi vaan helpompaa olla tekemättä. Oletko joskus jättänyt jonkin idean sanomatta ihan vain siksi, ettet joutuisi maksumieheksi - tekemään ehdottamaasi asiaa? Jos ei koskaan kokeile, ei voi koskaan onnistua.

Vähän paremmin on elämänasenne, jossa valittamisen sijaan ratkaistaan asioita ja tehdään asioita pikkasen paremmin. Yksi pieni muutos päivässä on 365 muutosta vuodessa. Pieniä arjen oivalluksia, joilla arjesta/työstä/elämästä/maailmasta tulee himpun verran parempi.

Paljon paremmin on rohkeutta yrittää ja kokeilla. Silloinkin kun muu maailma katsoo kieroon, lannistaa tai epäilee. Ja samaan aikaan he ovat kateellisia katsoessaan sivusta.

**

Luovuus on siis ennenkaikkea päätös. "Luova järkevyys on toimintatapa ja elämänasenne, joka korostaa uteliaisuutta, ongelmanratkaisua ja kokeilunhalua."

Mä olen päättänyt olla luova, sillä uskon sen olevan yksi tehokkaimmista tavoista menestyä (työ)elämässä. Ja olishan se aika siistiä, kun tukka valkoisena tuntisin oloni hullun sijasta ihan sairaan järkeväksi.




Ja jos jonkun mielestä mun touhut opiskelujen ja kaiken muun kanssa vaikuttaa hullulta, näkisittepä meidän iskän. Lue vaikka jos et usko.