27. kesäkuuta 2017

Usko pois, hyvä siitä tulee

Toisinaan usko on koetuksella, joskus se saattaa jopa loppua. "Ei tästä mitään tule, olkoot!"

Sitten tulee uusi hetki, seuraava päivä tai toinen mahdollisuus ja ääni kellossa onkin aivan eri. Tuttua vai mitä? Vanhempana nämä samat ajatukset saattavat hiipiä mieleen silloin kun lapsosella on vaikkapa uhmakausi meneillään. Joskus tekisi mieli nakata hanskat naulakkoon. Vaikka rakkaus on rajaton, olisi epäinhimillistä väittää, etteikö jälkikasvu osaisi myös koetella vanhempiensa hermoja.

Entä se kolikon toinen puoli. Mitä liikkuukaan uhmakkaan taaperon tai jo varttuneemman teinin mielessä silloin, kun sarvet osuvat yhteen? Juuri sillä hetkellä kun vanhemman ohjeet, neuvot tai käskyt vähiten kiinnostavat. Mieli on myrskyisä ja täynnä kapinaa.

Hujahtaa vuosi jos toinenkin. Niistä raameista, jotka vuosia sitten ahdistivat, muodostui ihmisen persoonan tukipuu. Sen ympärille muodostuivat mieli, ajatukset ja arvot. Kaikki se uhmakkuus ja kapinahenki olivat välttämätön vaihe minuuden muodostumista.

Lapsena opetettu arvomaailma määrittää meitä vanhempana. Myöhemmin vanhempien opettamista taidoista saattaa muodostua ammatti. Ne ohjeet ja käskyt, jotka joskus niin kovasti ärsyttivät, olivatkin kääntyneet eduksi ja rikkaudeksi.

Usko pois, hyvä siitä tulee. Vaikka välillä koettelee, positiivinen mieli ja usko tulevaan kantaa. 

**

Tämän kukkasen sain vuosi sitten pojalta äitienpäivälahjaksi. Silloin se oli vasta siemen kosteassa mullassa. Pikku hiljaa taimi kasvoi ja ihan hetki sitten se puhkesi komeaan kukkaan. 

Ei kommentteja: