20. toukokuuta 2017

Onnenpotkuja odotellessa

Jokainen meistä tuntee jonkun, jolla tuntuu olevan aina sairaan hyvä tuuri. Tiedäthän, sellainen joka voittaa peleissä keskimääräistä useammin, onnistuu yleensä yrityksissään tai muuten vain vetää puoleensa hyviä juttuja. Itse olen onnekas ja saanut solmia avioliiton tällaisen henkilön kanssa. 

Pelaan tosi harvoin mitään rahapelejä, lottoa tai pelikoneita. On kuitenkin yksi vakiorivi, jonka pelaan toisinaan, en tosin ole koskaan voittanut sillä mitään. Eräänä lauantaina meidän perheen onnekas laittoi pyynnöstäni tämän samaisen rivin ja voitti. Ei tullut meistä miljonäärejä mutta joku kymppi tilille kilahti kumminkin. On käsittämätöntä, miten joitain onni suosii enemmän kuin toisia. 

Onko tosiaan näin, että onnen määrä on vakio, se on vain jaettu eri suhteessa eri tyypeille?

Ei. Asiaa on tutkittu ja onneksi näin ei ole. Aidon oikeasti kellään ei ole sen kummempi tuuri kuin toisilla vaikka siltä joskus tuntuukin. Jotain näissä onnenpekoissa on kuitenkin erilaista kuin monessa muussa ihmisessä. He ovat positiivisempia, avoimempia uusille mahdollisuuksille ja arvelevat asioiden menevän aina parhain päin. Tuurina pidetty onkin positiivinen perusasenne. 

Paitsi että he ovat onnekkaampia, he ovat vielä positiivisempiakin. Epäreilua! 

Ihmisellä on taipumus kokea tunteitaan tietyllä tavalla ja osalle positiivisten tunteiden kokeminen on helpompaa, toisille se vaatii enemmän ponnisteluja. Onneksi tätä kykyä voi harjoittaa. Voisikin sanoa, että onni on taitolaji. Aivan samalla tavalla siis kuin voi opetella juoksemaan tai pyöräilemään, voi harjoittaa mieltä ja siten positiivisten tunteiden kokemista. Se vanha sanonta siitä asenteesta pitää siis ehdottomasti paikkaansa. 

Toinen juttu onkin kokonaan se, huomaako eteen osuvaa onnenpotkua vai kulkeeko sokeana ohi odottaen, milloin onni viimein potkaisee.


Oma onnenpotku 8 vuoden takaa antoi vielä hetken odotuttaa. 

Ei kommentteja: