25. toukokuuta 2017

Koulukiusaus tai torikiista - sä olet media!

Törmäsin Facebook-feedissäni viikko sitten erään tytön tarinaan. Hän kertoi omassa Face-päivityksessään kärsineensä pitkään koulukiusaamisesta. Koulu oli tytön kertoman mukaan laistanut velvollisuudestaan, tyttö oli jäänyt yksin hätänsä kanssa. Kirjoitus keräsi tuhansia tykkäyksiä ja jakoja koulukiusaamista vastaan. Luin tarinaa silmäkulmaa pyyhkien ja jaoin sen myös. Saatteeksi kirjoitin "Tältä kuulostaa rohkeus". Myös paikallinen media kiinnostui tarinasta.

Seuraavana aamuna sain viestillä linkin tytön koulukaverien puolustuspuheisiin. He kirjoittivat omassa feedissään, kuinka tyttö itse olikin koulukiusaaja. Ettei tarina olisi niin hauras kuin ensimmäinen päivitys oli antanut ymmärtää. Harva uskoi syytettyjä enää tässä vaiheessa, olihan uhrin kirjoituksilla jo valtava somevoima taustallaan.

Hetken päästä sain yhteydenoton henkilöltä, joka kuuluu sekä minun että tytön lähipiiriin. Hän kertoi, että tarinan tosi oli jossain näiden kahden kertomuksen välimaastossa.

Pöydällä oli nyt kolme tarinaa, joista jokainen varmasti oli tosi. Maailma on juuri sellainen kuin me itse sen näemme. Jos taivaalla paistaa aurinko, on ilma aurinkoinen vaikka kilometrin päässä ukkostaisi. Uskomme vain hetkeen, joka ympäröi meidät.

Miksi tätä kirjoitan, näitähän riittää?

Kyllä. Näitä riittää. Eilen ja tänään on seurattu ensin Facebookissa ja sitten paikallislehdessä kahden vaikuttajan torikiistaa, mikä on kulminoitunut julkiseen Facebook-kirjoitteluun. Ensin oli asia, sitten kahdenvälinen yhteydenpito. Sitten tuli ensimmäisen henkilön julkinen purkaus, jonka jälkeen toisen. Heitin popcornit mikroon. Nämäkin kaksi tarinaa on varmasti totta, molemmilla on tietysti näkemyksensä.

Yksityisistä henkilöistä on tullut medioita. Sillä mitä jaamme omalla henkilökohtaisella tilillämme vaikkapa Facebookissa, on seurauksia. Omaan feediin kirjoitamme oman totuuden, jota on vielä niin kovin helppo värittää saadaksemme halutun reaktion. Ottamatta kantaa yllä olevien tarinoiden värisävyihin, näin se on. Maailma ei ole mustavalkoinen. 

Hurjimmillaan henkilökohtaisen median vaikutusvalta on silloin, kun yleisö kuulee vain yhden näkökulman. Teemme päätelmiä tietämättä kokonaisuutta ja pidämme totuutena vain puolikasta tarinaa. Medialukutaitoa opetetaan jo alakoulussa, mutta ottaako se kantaa vain perinteisiin medioihin vai laajemmin jokaiseen, joka internetiin voi kirjoittaa? Tähänkin tekstiin, minuunkin? 




Ja niin. Piilotin tytön tarinan omasta Facestani ja tsemppiä torikiistaan vanhoille koulukamuille <3

1 kommentti:

Felix Frick kirjoitti...


Asking questions are in fact fastidious thing if you are not understanding anything totally, except this article offers good understanding yet. yahoo email login