14. huhtikuuta 2017

Muisteloita

Olen suunnitellut kirjoittavani elämäkerran. En tietenkään mitään julkista, ketä se kiinnostaisi, ihan itselleni vain. Paljon on historiassa hetkiä, jotka varmasti avautuisi vähän eri tavalla nyt kun niihin pureutuisi uudelleen. Lähimmät tietää, että noin kymmenen vuotta sitten päättyi yksi aika rankka ajanjakso mun elämässä. Näitä asioita en mitenkään voisi ruotia julkisesti, varsinkaan kun enää on vain toinen näkökulma kertomassa.

Reilu kymmenen vuotta sitten opiskelin Kiinassa ja reissasin 7kk pitkin Aasiaa. Siitäkin jo ikuisuus. Aika paljon on tuo tyttönen muuttunut. Henkisesti kasvanut valovuoden ja ulkoisesti, noh,  ainakin vanhentunut. Yksi asia noista ajoista on kantanut. Rohkeus. Koskaan en pelännyt, olinpa Pekingissä sillan alla pimeällä, Malesiassa keskellä yötä ihmettelemässä synnyttävää jättiläiskonnaa tai Laosissa vaaleatukkaisena rastapäänä köyhän kylän keskipisteenä. Rohkeus on saanut myös myöhemmin tarttumaan upeisiin mahdollisuuksiin. Uskomaan siihen, että jos tarpeeksi tahtoo, mitä tahansa voi tapahtua. Ei annettuna eikä lotolla, vaan suunnitelmallisuudella ja duunia sinnikkäästi painamalla. 

JM vuosimallia 2006.
Muistoihin on hauska uppoutua. Yrittää palata niihin hetkiin, jotka mieleen ovat syvimmälle porautuneet. Onko niissä jokin näkökulma tai merkitys, jota et tuolloin ymmärtänyt. Tai jos hetki tuolloin tuntui synkältä, mitä hyvää siitä koitui. Kuinka kasvoit tai mitä opit. Ne hetket on tehneet meistä sen, mitä tänään olemme. 

Multa löytyy pahvilaatikollinen matkapäiväkirjoja, joihin palaan kun aika on kypsä. Ensimmäinen on vuodelta 2000, olin vain 17v. kun lähdin ekan kerran maailmalle vähän pitemmäksi aikaa. Kahden viikon päästä täytän 34v. Olin siis tuolloin puolta nuorempi, niin naiivi, herkkä ja sinisilmäinen. Se reissu kuitenkin avasi yhden ulottuvuuden minuudesta, jonka kymmenisen vuotta sitten laitoin mielessä vaaleaan, pieneen, suljettuun laatikkoon. Ehkä kohta voisi olla aika avata tuo laatikko uudelleen ja palata hetkiin, jotka muovasivat osan musta tällaiseksi kuin tänään olen.

Ei kommentteja: