9. tammikuuta 2017

Tervetuloa 2017: huippukunnon vuosi

Vuosi sitten julistin, kuinka vuodesta 2016 tulisi "unelmien toteuttamisen vuosi". Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaksi isoa unelmaa toteutui. Oliko se sattumaa vai strategiaa - jälkikäteen mietittynä varmaan molempia. En silti voi olla miettimättä, olisivatko unelmat toteutuneet ilman julistamista? Pienenä tyttösenä kuiskittiin, ettei toivomusta saa sanoa ääneen, muuten se ei toteudu. 

Muuttuuko toivomus tavoitteeksi jos sen kumminkin lipsauttaa ääneen?


Oli miten oli, viime vuoden julistuksesta jäi hyvä maku. Hyviä juttuja kannattaa kopioida, joten myös tämä vuosi käynnistyy manifestilla. Olkoon siis 2017 huippukunnon vuosi. Aion tänä vuonna keskittyä vähempään ja saada aikaan enemmän. Olla paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tämä tulee tarkoittamaan joidenkin asioiden fokusointia. Samalla se syrjäyttää sellaisia, jotka eivät vie kohti tavoitetta. Täytyy tehdä päätöksiä ja priorisointeja. Opetella pitkäjänteisyyttä ja harjoitella sanomaan ei. Annettava itselleen aikaa. Kehittyä mutta iloita onnistumisista. Keskittyä olennaiseen, karsittava turhuudet.

Viime vuoden julistuksen käynnistäjänä oli kurjat asiat. Havahduin elämän haurauteen. Tänä vuonna innoittajana on tutut ja tuntemattomat. Sellaiset tyypit, jotka tekee mitä tahtoo. Ei siksi että täytyy vaan siksi, koska ne voi.

Syksyllä töissä otettu kuva #Iwill -kampanjaan sopii tämän vuoden manifestiin paremmin kuin hyvin. Tänä vuonna teen vähemmän mutta isommin. Niin töissä kuin itsenikin kanssa.