27. marraskuuta 2016

Olemassaolon tarkoitus

Sunnuntai-illan suuria kysymyksiä. Tämä blogi on muutaman vuoden ikäinen. Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti, viime aikoina aivan liian harvoin. Olen siis laiska kirjoittaja ja siten epäkunnioittava lukijoitani kohtaan. Miksi sitten pidän blogia edelleen hengissä? Miksi aamutuuli.com on olemassa?

Tätä olen pohtinut jo pitemmän aikaa.

Tilastojen mukaan puolet lukijoista päätyy sivulle jostain muualta kuin Suomesta.
Suurin osa teistä Yhdysvalloista, myös Euroopasta on aktiivinen seuraajakunta. Kiitos teille ihan jokaiselle! Vaikka olen epäaktiivisesti kirjoittanut, jaksatte täällä silti käydä, ja se on upea tunne. 

 Olen kirjoitellut aiheista melko laidasta laitaan. Eniten tekstejä löytyy treeneistä, fiiliksestä, työstä, unelmista ja arjen iloista. Melko kuvaava lista musta itsestäni, aidosta itsestäni. Mut tuntevat tietävät, että olen fiiliksellä elävä tyyppi. Yritän löytää iloa jokaisesta hetkestä ja tuottaa hyvää energiaa ympärilleni. Mun mielen aurinko on vahvempi kuin ajatusten myrskytuulet. Molemmmille on hetkensä mutta hyvässä tasapainossa. Arjen pienet hetket ovat mulle arvokkaita, sillä muuta meillä ei ole. Isokin tapahtuma tai kokemus muodostuu pienistä palasista, joista jokaiseen pystyn itse vaikuttamaan. 

Mikä siis on vastaus kysymykseen? 

Jokaisella meistä on tapa ilmaista itseämme. Tämä blogi olkoon mun valkoinen paperiarkkini, jota värjään itseni näköiseksi. Pieni hiillos, johon puhallan eloa omilla ajatuksillani. Taideteos, jota ilokseni katsellaan ympäri maailman.