12. syyskuuta 2016

Kuolema kuittaa univelat

Tarkoituksella hieman raflaava otsikko. Joskus tämä Kummelin porukan hokema nauratti. Nyt, kun on tullut ikään jolloin vuosittain joku ystävä, sukulainen tai tuttava menehtyy, ei tuo enää niin nauratakaan. 

Eilen jälleen kuulimme erään henkilön poismenosta. Vaikka viime vuosina ei enää läheisiä oltukaan, kyllä se silti kirpasi. Pistää miettimään tätä maallista elämäämme, joka on samaan aikaan heikko kuin silkkipaperi mutta vahva kuin ankkuri. Toisella hetkellä tunnemme olomme kuolemattomiksi ja sitten tuleekin hetki kun kaikki loppuu. 

Mitä tekisin jos oma läheinen menehtyisi? Kuinka jaksaisin avata silmäni aamulla ja pestä hampaani tietäen, ettei mikään koskaan tule täyttämään elämäni pohjattoman suurta aukkoa. Kun nyt kirjotan tätä tekstiä junassa, juon aamukahvia ja aurinko paistaa. Samaan aikaan ystäväni käy läpi tuskaa, jota minä voin vain pahimmissa painajaisissani kuvitella.

Jälleen kerran elämä muistutti siitä, kuinka arvokas jokainen hetki on. Elämä on nyt ja siitä täytyy  nauttia tänään, sillä huomista ei välttämättä koskaan ole. 


8. syyskuuta 2016

Mielen hallintaa

Huh ja wau mikä tiimipäivä takana. Yhä uudelleen huomaan miettiväni, miten onnekas olen saadessani työskennellä näin fiksujen tyyppien kanssa. Väkisinkin tulee mieleen toteama

"Choose a job you love, and you will never have to work a day in your life."

Kyllä, joskus ketuttaa herätä aamulla aikaisin. On päiviä kun ei vain huvita. Tai todo-lista jyskyttää takaraivossa saaden havahtumaan keskellä yötä. Näitä päiviä tulee kaikille, se on elämää. Eihän kukaan syö hattaraa aamupalaksi joka päivä.

Ennemminkin kyse on siitä miten asioihin suhtautuu. 

Luin taannoin ruotsalaisen psykologi ja tietokirjailija Titti Holmerin teoksen onnellisuudesta, jossa hän kirjoittaa tietoisesta ajatusten hallinnasta. "Muuttamalla oman tietoisuutemme sisältöä voimme tehdä itsemme onnellisiksi tai onnettomiksi riippumatta siitä, mitä meille todellisuudessa tapahtuu." Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että jokainen meistä voi aktiivisesti ja tietoisesti päättää ajatella ajatuksia, jotka saavat meidät voimaan hyvin. Tässä piilee oivalluksen siemen. 
 
Suhtautumalla myönteisesti asioihin, lisäämme onnellisuuttamme ja hyvinvointiamme. Ehkä jonain päivänä tykkäämme tai jopa rakastamme sitä, mikä joskus oli vain arkista pakkopullaa.


Ja sanoiko joku, ettei hattaraa saisi syödä joka aamu?