2. elokuuta 2016

Joskus unelmista ei kuulukaan tulla totta

Kesäloma on nyt melko tarkkaan puolivälissä. Kahden viikon kuluttua poikanen aloittaa koulutaipaleensa ja kääntyy uusi sivu meidän perheen tarinassa. Meneillään oleva loma onkin ollut jonkinlainen virstanpylväs ja olen miettinyt paljon loman ulkopuolista elämää.

Suorittajaperfektionistin arki on tupattu täyteen kaikkea mahdollista. Aamulla töihin (antaa kaikkensa), illalla treeneihin/opintoihin/valmennuksiin (antaa kaikkensa). Yön jälkeen sama alkaa alusta. Haluaa onnistua kaikessa täysillä, olla hyvä työntekijä, vanhempi, puoliso ja kodinhenki. 

Se on melko uuvuttava ralli. 

Siksi olen nyt lomalla päättänyt, että unelmani personal traineruudesta on nyt siinä pisteessä kuin haluan sen pysyvänkin. Valmistun muutaman viikon kuluttua tuntien ylpeyttä kovasta duunista, mitä opinnot ovat vaatineet. En kuitenkaan tule perustamaan omaa yritystä vaan teen satunnaisia valmennuksia ja ohjelmia laskutuspalvelun kautta. En myöskään ota vakituisia ilta- ja viikonloppuasiakkaita. En kadu PT-opintoja hetkeäkään vaan olen saanut niistä paljon arvokasta oppia, kokemuksia ja uusia ystäviä. Opinnot olivat unelma, jonka toteuttamatta jättäminen olisi harmittanut koko lopun ikääni. 

Rohkeutta on todeta, että kaikkea ei voi saada. Täytyy vaan listata asiat, joita ihan aidon oikeasti haluaa ja karsia muut pois. Simple as that! Tämä kesäloma antoi aikaa ajatustyölle ja nyt mieli on hyvä ja rauhoittunut. Seesteinen. On mahtavaa aloittaa arki kun olen vapauttanut kovalevytilaa oikeasti itselleni tärkeille asioille.

Olen todella innoissani kesällä alkaneista uusista viestintätehtävistä. Haluan panostaa kaikkeni niihin, pojan kouluun, omiin treeneihin ja koko perheen arkeen. Kaikkea ei kukaan voi saada, ja ensimmäinen omalla karsintalistalla oli unelma, joka syntyi ja kasvoi niin suureksi, kun sen oli tarkoitus kasvaa. Ehkä jotkut unelmat kuuluvatkin jäädä vain unelmiksi.