30. kesäkuuta 2016

Työelämän höseltäjät ja ylikuormittujat

Törmäsin eilen Twitterissä mielenkiintoiseen artikkeliin. Se kertoo paradoksista, kuinka töissä on nykyään niin kiire, ettei aikaa oikeasti jää töiden tekemiseen. Ilmiölle on jopa oma terminsä; yhteistoiminnallinen ylikuormitus. 

Tämä on tuttu tunne vielä muutaman viikon takaa. Kalenteri oli täynnä kaikenlaista palaveria aamukasista iltapäiväneljään. Ainoa hetki palautua oli ruokkis, senkin olin varannut itse itselleni, omasta kalenteristani. Arjen pyörremyrsky oli koko ajan päällä. Tein töitä niin paljon, etten ehtinyt edes miettiä kannattaako kaikkea sitä tehdä. Tein vain, koska luulin, että niin pitää tehdä. 

Siitäkin huolimatta olen aina uskonut, että johtamisen ytimessä on itsensä johtaminen. Voisin sanoa, että mielestäni olen ollut siinä jopa melko hyvä. Ja silti arkeni oli yhtä höseltämistä. 

No, yllättäen kaikessa tulee raja vastaan ja niin kävi myös tässä tarinassa. Oli oman työssäjaksamisen kannalta onnen kantamoinen, että tämä uusi tehtävä tuli vastaan ja että tulin valituksi. Nyt kalenterini on käytännössä tyhjää täynnä. Toki kesä ja lomat vaikuttavat asiaan, mutta silti tämä on ihmeellinen tunne. Vain oma todo-listani sanelee arkea. Langat ovat omissa käsissäni, hallitsen itseäni ja työtäni. Ihminen, joka on muutaman edeltävän vuoden höseltänyt joka ikinen työpäivä, onkin yhtäkkiä vapaa, rauhoittunut. Kuulostaa mahtavalta, mutta kuten aina, myös tässäkin kolikossa on toinen puoli. 

Nykyään käyn päivittäin taistelua itseni kanssa siitä, teenkö tarpeeksi. Onko hyväksyttävää keskittyä muutamaan asiaan kunnolla sen sijaan, että pöydällä olisi jatkuvasti tusina asioita, joista jokaista tekee vähän. Onneksi on esimies, joka tsemppaa ja kannustaa rauhoittumaan. Vakuuttaa, että teen oikeita asioita, riittävästi. Luo uskoa siihen, että olen nykyisilläni paljon entistä tehokkaampi ja että mieltäni hallitseva höseltämisen tunne on osa entistä elämää. Sitä elämää, johon se tuntui jotenkin luontevasti myös kuuluvan.

Kumpi sitten on parempi; yhteiskunnallinen ylikuormitus vai työpäivien rauhoittuminen? 

Sanomattakin selvää, ettei kukaan jaksa kovin pitkään jatkuvasti höseltää.