13. maaliskuuta 2016

Onni löytyy kutsumuksesta

Koko viikonloppu on taas hujahtanut opiskellen ja koulussa treenaten. Mitä enemmän opiskelen, sitä vahvemmin tuntuu siltä, että olen löytänyt oman juttuni. Filosofian tutkija ja kouluttaja Lauri Järvilehto puhuu tämän nautinnon kohdalla kutsumuksesta.

"Jokaisella meistä on syvälle kätketty kutsumus, se elementti, jossa olemme parhaimmillamme."




En tietenkään ole valmentajana vielä parhaimmillani, vaan vasta opintojen alussa oleva keltanokka. Mutta se fiilis mikä uuden oppimisesta tulee, kouluttajan palautteesta, toisen ohjaamisesta. Se on sanoin kuvaamaton ja luulen sen kertovan, että olen löytänyt oman kutsumukseni ytimen. 

Jokaisella meistä on jokin kutsumus, kaikki vaan eivät ole löytäneet omaansa. Oikeastaan aika harva taitaa elämässään tehdä niitä asioita, joista todella nauttii. Jokainen meistä tuntee jonkun, joka odottaa sitä päivää, että tulisi onnelliseksi ja voisi hyvin. Itse en kyllä usko, että onnellisuus ilmestyy nurkan takaa, vaan sen eteen tehdään töitä. Onnellinen on se, joka onnensa on ansainnut. Järvilehto sanookin, että hyvinvoinnille on keskeistä se, miten suhtaudumme asioihin ja ennen kaikkea se, mitä teemme. 

Sitten on niitä, jotka pitävät kaikenmaailman kutsumuksia hölönpölynä. On pakko painaa p*skaduunia, jotta saa lainat maksettua ja perheelle muutakin leivälle kuin ylähuulen. Totta tämäkin. En väitä, että kutsumuksen pitäisi olla sama kuin palkkatyö. Tokihan se olisi täydellistä, jos voisi tehdä asioita, joita sydämestään rakastaa ja saisi siitä palkkaakin. Tullakseen onnelliseksi on kuitenkin tärkeää ylipäätään tehdä asioita, joista nauttii. On se sitten halonhakkuu, virkkaaminen tai personal trainerin opinnot. 

Tehdä mitä tahansa, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Sieltä löytyy kutsumuksen ydin ja syvältä sieltä onnellisuus. 

"Hyvän elämän avaimet eivät löydy elämän tähtihetkistä vaan palkitsevasta arjesta."




Lainaukset ja viittaukset Lauri Järvilehdon kirjaan Upeaa työtä.

Ei kommentteja: