1. maaliskuuta 2016

Kiss my kehitys

Lapsukainen totesi tänään haluavansa isona automaattivaihteisen urheiluauton, kaksiovisen bemarin. Siitä saimmekin mielenkiintoisen keskustelun koulutuksen tärkeydestä, ammatista, työurasta ja rahasta, päättyen lopulta faktaan, ettei raha kasva puussa. 

Urheiluauton eteen pitää siis ilmeisesti tehdä aika paljon töitä, totesi poika. 

Pienenkin lapsen on helppo ymmärtää, että saadakseen jotain, täytyy sen eteen tehdä paljon hommia. Jostain syystä iän myötä monen ajatukset kuitenkin hämärtyvät ja uurastuksen sijaan aletaan odottaa asioita tapahtuvan. Saavutusten tulevan tarjottimella. Rahapuiden kasvavan. 

Unohtuu, että meidät on luotu tekemään. Harva syntyy kultalusikka suussa tai kruunu päässä. Aika monen on käärittävä hihat ja paiskittava ihan oikeita töitä saavutusten eteen. 

Sitten on niitä jotka kadehtii menestyviä. Katsotaan kieroon kun toinen kovan uurastuksen jälkeen onnistuu. Sen sijaan, että lyötäisiin ylävitosta ja onniteltaisiin, juorutaan kahvipöydässä muiden kaltaisten kanssa. Panetellaan ja vähätellään. 

Yksi elämäni parhaita päätöksiä on ollut PT-opintojen aloitus. Koulupäivät on pitkiä ja rankkoja, uutta asiaa tulee ja kovalevy täyttyy. Viikonloput menee opiskellessa, en näe perhettä enkä ehdi treenata. Tärkeimmät asiat ovat hetken sivussa. Nyt on kuitenkin oikea aika rakentaa tulevaa ja kehittää omaa pääomaa kohti tulevaisuuden vaatimuksia. 

Teen sen siksi, että haluan kehittyä ja saavuttaa. Jos en kaksiovista bemaria, niin jotain suurta kumminkin. Ja näyttää jälkikasvulle, että kova työ palkitaan. Rahapuita ei kasva, niitä voi kasvattaa.