19. tammikuuta 2016

Varoitus, kiertotie! Epämukavuusalue.

Jokaisella on varmasti joskus ollut edessä jotain sellaista, mikä ei oikein nappaa tai mikä jostain syystä pelottaa vimmatusti?  Punnitset vaihtoehtoja ja toteat, että yli ei pääse eikä ympäri voi kiertää. On siis pakko mennä läpi. 

Tuttu tunne. Puhutaan epämukavuusalueesta ja siitä, kuinka se on oppimisen sydän. Vain astumalla ulos omasta pumpulinpehmeästä mukavuusalueesta, kehittyminen alkaa. Mutta onko kehityksen polulla ainoa mahdollisuus mennä läpi epämukavan olon vai voiko sen kiertää?




Mietin omia kokemuksia tilanteista, joissa koin oppineeni jotain uutta kehittyen ja onnistuen. Lähellä sydäntä ovat tietysti treenit. Muistan kun joskus haaveilin sadan kilon maastavedosta ja treenasin sitä systemaattisesti viikosta toiseen. Erään hyvin nukutun yön jälkeen se viimein onnistui. Olin taivaissa. Kova työ palkittiin onnistumisella, saavutin tavoitteeni.

Olinko epämukavuusalueella? Jos epämukavuusalue mitataan kovalla työllä, hiellä, ähinällä ja puhinalla, niin olin, jokaisessa treenissä. Mutta samaan aikaan sain niistä suurta nautintoa, koska tiesin olevani hetki hetkeltä lähempänä maalia. Jos ilman treeniä olisin yrittänyt rikkoa ennätyksiä, olisin ensimmäiseksi telonut itseni ja sen jälkeen uskoni onnistumiseen. Todellista epämukavuutta. 

Voisiko siis tämän yhden esimerkin perusteella vetää johtopäätöksen, että epämukavuusaluetta ei voi kiertää? Sen sijaan voin itse päättää minkäkokoiselle epämukavuusalueelle milloinkin astun. Jos esiintyminen jännittää, esiinnyn ensin peilille, perheelle, sitten naapurustolle, oman kylän väelle ja vasta sitten täyteen myydylle Areenalle. 

Onnistuminen rakentuu kokemuksesta, rohkeudesta ja luottamuksesta itseen. Onneksemme kaikki nämä palikat löytyvät jokaisen meidän omista käsistä.  Seuraava epämukavuusalue odottaa jo.


Ei kommentteja: