3. lokakuuta 2015

Monivärinen taideteos

Edellisestä postauksesta jäi huoli, että viestini ymmärretään väärin. Vaikka puhun vahvasti sydämellä johtamisen puolesta, en missään nimessä tarkoita johtamisen olevan yksistään sitä. Elämää - tai johtamista - ei voi maalata kahdella värillä.

Johtajalla on tulosvastuu omasta yksiköstään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että töihin ei olla tultu leikkimään. Tietyt odotukset tulee täyttää ja johtaja on vastuussa että näin myös tapahtuu.

Uskon siihen, että töitä voi tehdä tosissaan muttei totisena.  Suurimman osan aikaa. Aina ei kuitenkaan ole kivaa. Tulee hetkiä, kun johtaja käy ikäviä keskusteluja. Tulee päiviä, kun omat tunteet täytyy laittaa sivuun ja tehdä raskaita päätöksiä. Tulee aikoja, kun johtajan oma pää on pölkyllä ja vastuun viitta on raskas.

Samalla täytyy muistaa, että johtajakin on tunteva, toivon mukaan myös 
sydämen ääntä kuunteleva yksilö.

Oma neuvoni on pitää aina sopiva etäisyys johdettaviinsa. Se ei tarkoita, etteikö voisi olla ystävällinen, istua kahvitauolla yhdessä, olla kiinnostunut toiselle tärkeistä asioista tai myötäelää arjessa. Välimatkan pituus on jokaisen oma ratkaisu. Aika ajoin on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään vaikeiden päätösten aikaa. Olenko valmis nyt? Tulenko koskaan olemaan valmiimpi?

Johtaminen koostuu monesta sävystä. 
Usein raikkaista ja kauniista, toisinaan synkistä ja raskaista.  

Ei kommentteja: