30. syyskuuta 2015

Voiko sydämellä johtaa?

Lepäilin eilen sohvan syövereissä flunssan kourissa ja päivittelin blogia. Kaivelin erilaisia johtajuuden lainauksia ja törmäsin Eleanor Rooseveltin sanoihin: 

Do what you feel in your heart to be right - for you'll be critized anyway.

Tämä kolahti jonnekin todella syvälle, koska uskon siihen, että johtajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on suuri ja avoin sydän. Vaikka tehdään bisnestä, eletään kvartaalitaloutta ja kylmät luvut määrittelee monia asioita, ei ihmisiä pysty johtamaan köyhällä sydämellä. Tai pystyy, mutta se on vähän sama kuin lentäjä lentäisi ilman elämänhalua. Ruumiita tulee, joskin henkisiä sellaisia.

Palasin jälleen kerran Nonna Babitzinin kirjaan Johtajuuden ensiaskeleet miettiessäni tarkemmin tunteilla johtamista. Nonna kirjoittaa viisaasti, että johtajan tehtävä on täyttää tila omalla positiivisella energialla. Jos tilan on vallinnut vahva negatiivinen energia, jota ei yrityksistä huolimatta onnistu muuttamaan, on järkevintä poistua paikalta ennen kuin tämä tukahduttava tunne tarttuu. 
Onneksi omaan energiaan pystyy itse vaikuttamaan.

Muistan tilanteen esimiesuran alkuajoilta, kun lähelläni työskenteli eräs henkilö täynnä negatiivista energiaa. Halusin olla mahdollisimman kaukana hänestä, jotta oma auringonpaisteinen kuplani ei puhkeaisi. Mieleen palasi aiemmin kuulemani Nonnan sanat. 
"Se on sinun tehtäväsi johtajana muuttaa energia positiiviseksi." 
Istuin henkilön viereen ja kerta toisensa jälkeen taklasin ilmaan ammutut negatiiviset laukaukset, tarjosin ratkaisuja, poistin esteitä ja maalasin tulevaisuutta valoisammaksi. Aikaa meni, mutta hiljalleen viestin sävy muuttui. Ei sentään positiiviseksi mutta neutraaliksi ainakin. Tunsin oloni voittajaksi, 
yksi haaste johtajana oli selätetty.

Eleanoran lainaus on hyvä muistutus siitä, että kaikkia ei voi miellyttää vaikka päällään seisoisi. Epäilyksiä, ihmetyksiä ja palautetta ropisee ja siihen saa jokainen johtaja tottua. Ikuinen positiivisuus saattaa ärsyttää, onhan paljon helpompaa kaivella ongelmia kuin ratkaisuja.

Ehkäpä todellinen johtajuus mitataankin lopulta sydämen äänen sävyllä?


18. syyskuuta 2015

Kun ajantaju sumenee

Syksyn kiireet pääsivät yllättämään ja aika on mennyt siivillä. Joskus huolettaa se, kun huomaan viikkojen lipuvan ohi, kuukausien vaihtuvan. Asiat jäävät mieleen merkkipaaluina, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Syntymäpäiväkutsun saatuani mietin, että juurihan näitä juhlittiin. 

Nykyään puhutaan paljon työn imusta, tavoitetilasta, joka kumpuaa sisäisen motivaation lähteiltä. Työn imussa ei huomaa ajankulua eikä työ tunnu työltä - sen sijaan suorastaan nautinnolta. Esimiehenä työn imun aikaansaamisen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, koska työn imu ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Työn imua pidetään myös yhtenä työhyvinvoinnin mittarina. Toki työn imu heijastuu positiivisesti myös muihin mittareihin, kuten yleiseen mielentilaan. 

Viime aikoina uutiset ja kahvipöytäkeskustelut eivät ole olleet antoisimmat positiivisen ilmapiirin aikaansaamiseksi. Vihapuheet, hallituksen vastaiset ajatukset tai huoli Suomi OY:n tulevaisuudenkuvasta ovat vaikuttaneet jokaisen meidän ajatuksiin. Osa puoltaa, toinen ei. Yhtä kaikki, jokainen ajatus on tärkeä ja jokaisen näkökulmalle lienee jokin peruste. 

Lupaan esimiehenä tehdä parhaani, että luon töissä ympäristön, jossa jokainen voi loistaa ja suoriutua parhaiten. Jokaisella on tilaa omalle mielipiteelleen eikä kenenkään tarvitse pelätä olla oma itsensä. Valan rohkeutta ja olen tukena kun sen heti tulee. Iloitsen, kun huomaan työn imun syntyvän ja ihmisten loistavan.

Mikä on sun lupaus?


Tämän syksyn tärkein merkkipaalu meillä oli eskarin alkaminen. Voi pojat, miten se on kova juttu.