26. kesäkuuta 2015

Mistä tietää, että kesäloma kolkuttaa?

Viime päivät ovat olleet yhtä lentoa; työmatkaa, lomapäivää, menoa ja tuloa. Pojan synttäreitä, päiviä, joista jää vahva tunnejälki.

Kaiken kiireen keskellä hukkaa helposti itsensä. Alkaa suorittamaan töitä, äitiyttä, vaimoutta. Elämästä tulee selvitymistaistelu, jonka voittaja ratkeaa illalla kun rojahtaa puolikuolleena omaan sänkyyn. Laittaa silmät kiinni ja mielen valtaavat asiat. Ei kauniit unet, ei paksu ihana lepo vaan palaverit, deadlinet, tavoitteet ja syntymäpäiväleikit.

Siitä tietää, että vuoden kohokohta, kesäloma, alkaa olla aika lähellä.



Elämä on loppujen lopuksi vain valintoja. On paljon asioita, joissa haluaa onnistua, mutta samalla elää niin kuin viimeistä päivää. Oman polkunsa pituutta ei voi tietää eikä kaikkea saada kerralla, mutta ehkä vuorotellen kuitenkin?

Syksyllä työvuosi starttaa uudelleen ja silloin akkujen olisi parasta olla nollattu. Tyytyväisenä todeta, ettei elämä olekaan jatkuvaa suorittamista vaan ihmisen parasta aikaa.

Ei kommentteja: