30. kesäkuuta 2015

Kasvatuksen aakkoset: uhkailu, kiristys ja lahjonta

Olen joskus kuullut sanottavan, että johtaminen on kasvatustehtävä. Kasvatamme ihmisiämme kehittymään ja edelleen pääsemään asetettuihin tavoitteisiin. Google tietää, että

Kasvatus on käsite, joka viittaa tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on muuttaa 
ihmisen ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti.

Äitinä kasvatan joka hetki lastani. Oma kuusivuotias toimii melko hyvin motivoimalla ja kannustamalla. "Otetaan kisa kumpi on ekana mäen päällä!" Vaikea arvata kumpi voittaa. 

Lahjonta on toinen tehokas kasvatuskeino. "Jos nyt kävelet nätisti siinä ostoskärryjen vieressä, saat pikkuauton." Lahjomisessa on vaan se ongelma, että nopeasti ollaan tilanteessa, ettei palkinto enää riitä. Pitemmän päälle pienet pikkuautot käyvät turhan raskaasti äidin lompakon päälle.

Joskus, kun motivointi tai lahjonta ei tehoa, myönnän turvautuvani ala-arvoisiin keinoihin. Kiristän ja uhkailen. "Jos nämä legot ovat vielä hetkenkin tässä matolla, tulee imuri ja syö ne!" Tuloksena hätääntynyt lapsi keräämässä kiireesti leluja (vääriin laatikoihin), jotta homma tulee hoidetuksi ennen legonhimoisen imurin ilmestymistä.


 Miten nämä kuusivuotiaan kasvatuskeinot liittyvät johtamiseen? 

Johtaminenhan on yksinkertaisimmillaan huolehtimista, että x asia saadaan tehtyä x ajassa ja x määrällä resurssia. Aivan varmasti paras keino on motivoida ihmiset niin, että he itse haluavat saavuttaa annetut tavoitteet. Motivoiminen voi yhdelle olla kilpailuhengen nostatusta, kuten meidän kuusivuotiaalla. Ylämäkijuoksua ja muiden päihittämistä. Se on myös paljon muutakin. Itselleni se on sitä, että saan toteuttaa minulle tärkeitä asioita parhaaksi näkemälläni tavalla. 
Toivottavasti tämä näkyy myös tavassani johtaa. 

Organisaatioilla on myös muita keinoja kannustaa työntekijöitä. Taloussanomat kirjoittaa: Nosturiyritys Pekkaniska on tehnyt kuntoilusta miltei tavaramerkin. Yritys maksaa lenkkeilystä, pyöräilystä, kuntotapahtumiin osallistumisesta ja toimitusjohtajan voittamisesta leuanvedossa. Tupakoinnin lopettamisesta saa tuhat euroa ja tupakoimattomuus ja alkoholittomuuskin palkitaan.

Wau!

Itse uskon täysin, että hyviä asioita tapahtuu, kun keskitymme hyviin asioihin. Logiikka toimii tietysti myös toisinpäin. USA:n armeijan kapteenin Edward A. Murphyn mukaan nimetty laki sen tietää: 
"jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".

Mitähän tapahtuisi, jos suomalaiset johtajat lisäisivät keinoihinsa ripauksen innostusta, kannustusta ja motivointia? Ottaisivat mallia siitä, mikä toimii parhaiten kotona. Käyttäisivät aidosti aikaa löytämään jokaisen omin tapa toimia ja potkisivat rohkeasti eteenpäin valitulla polulla.

Koska johtaminen on kasvatustehtävä.

  Niin ja jätetään kokonaan se uhkailu ja kiristäminen, kotonakin ne tuotti vain pahaa mieltä. 

29. kesäkuuta 2015

Toivepostaus: maailman helpoin suklaakakku

Kuten kerroin aiemmin, juhlistimme viime viikon lopulla pojan syntymäpäiviä. Ensin oli talo täynnä lapsia, toisena päivänä sukulaisia. Itse sankari oli iloinen saamastaan huomiosta sekä tietysti lahjoista. 


Omiin vahvuuksiin ei kuulu leipominen. Tai kuuluu niin kauan kuin resepti on tarpeeksi helppo. Senpä vuoksi lähdin etsimää kakkua juhliin hakusanalla "helppo suklaakakku". Onneksi läksin enkä tarjonnut jälleen samaa rahka-tuorejuustokakkua mitä lähes aina. Alla olevassa kuvassa kakun päällä on valkosuklaakastiketta. 



Tämä on maailman helpoin kakkuohje: suosittelen.  

200 g tummaa suklaata
200 g voita
3 dl sokeria
5 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen cayennepippuria tai chiliä
Sulata suklaa ja voi isossa kattilassa matalalla lämmöllä. Ota kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan, ja lisää lopuksi vehnäjauhot, suola ja ripaus chilijauhetta. Vuoraa irtopohjavuoka (n. 20cm) leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa n.  25 min. Kun otat kakun uunista, se saa keskeltä hyllyä. Anna kakun jäähtyä kokonaan ja anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Nautinnollista esim. vaniljajäden kanssa.

Iloistun kovin jos kokeilet reseptiä ja kerrot mielipiteesi täällä.


Rentouttava kesäkuun loppua sulle! <3

26. kesäkuuta 2015

Mistä tietää, että kesäloma kolkuttaa?

Viime päivät ovat olleet yhtä lentoa; työmatkaa, lomapäivää, menoa ja tuloa. Pojan synttäreitä, päiviä, joista jää vahva tunnejälki.

Kaiken kiireen keskellä hukkaa helposti itsensä. Alkaa suorittamaan töitä, äitiyttä, vaimoutta. Elämästä tulee selvitymistaistelu, jonka voittaja ratkeaa illalla kun rojahtaa puolikuolleena omaan sänkyyn. Laittaa silmät kiinni ja mielen valtaavat asiat. Ei kauniit unet, ei paksu ihana lepo vaan palaverit, deadlinet, tavoitteet ja syntymäpäiväleikit.

Siitä tietää, että vuoden kohokohta, kesäloma, alkaa olla aika lähellä.



Elämä on loppujen lopuksi vain valintoja. On paljon asioita, joissa haluaa onnistua, mutta samalla elää niin kuin viimeistä päivää. Oman polkunsa pituutta ei voi tietää eikä kaikkea saada kerralla, mutta ehkä vuorotellen kuitenkin?

Syksyllä työvuosi starttaa uudelleen ja silloin akkujen olisi parasta olla nollattu. Tyytyväisenä todeta, ettei elämä olekaan jatkuvaa suorittamista vaan ihmisen parasta aikaa.