24. toukokuuta 2015

Saako toisen asioihin puuttua jos tarkoitus on hyvä?

Eilen salilla kesken omien treenien huomasin erään rouvan tekevän liikettä todella hurjalla tavalla. Kyseessä ei ollut mikään salikissa, josta näki, että tietäisi mitä tekee vaan selvästi aloittelija, jolla ei ollut tekniikka hallussa. Aikani sitä seurasin ja mietin milloin rouva loukkaa itsensä. Niinpä marssin hänen luokseen, pahoittelin että puutun ja ohjeistin nätisti tekemään liikkeen oikealla tavalla. 

Rouva kiitti kohteliaasti mutta kasvoista näin, että pahoitti mielensä.


Jäin miettimään, saako toisen asioihin puuttua jos tarkoitus on hyvä? Omaa lastani olen kasvattanut melko mustavalkoisesti, että muiden asioihin ei puututa ja nyt toimin itse päinvastaisesti. Lapsella puuttuminen ilmenee usein vilpittömänä uteliaisuutena tai ihmetyksenä. "Hei setä, äiti on sanonut, että kiroileminen on rumaa."

Ehkä puuttumisen sopivuus riippuu tilanteesta. En miettisi asiaa hetkeäkään jos kyseessä olisi heikompi osapuoli, vaikkapa lapsi tai eläin. Silloin myöskään asiayhteydellä ei olisi merkitystä, ihan sama olisiko lapsi vaarassa satuttaa itsensä tai tekemässä hölmöyksiä. 

Onkohan pulmassa ratkaisevaa se, että kyseessä oli toinen aikuinen ihminen? Täysivaltainen ja täyspäinen yksilö. Ehkäpä. 

Vaikka siis eilen pahoitin jonkun mielen puuttumalla, saatoin samalla estää hänen fyysisen loukkaantumisen. Itse arvostaisin, jos joku tulisi opastamaan silloin kun teen selvästi jotain väärin.

Päätinkin juuri jatkaa ihmisten loukkaamista ja lapseni kasvattamista perinteisesti: kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

22. toukokuuta 2015

Kevättä

Hahaa, elossa ollaan vaikka blogissa kuukauden hiljaisuus. Kevät on meillä aina yhtä haipakkaa, synttäreitä on kahdet, äitienpäivää juhlitaan ja tänä vuonna oli pienimuotoiset valmistujaisetkin.

Ja tietysti nautitaan pihalla auringon ensi säteistä, hurmaavista tuoksuista ja pikkulintujen laulusta. Mieli on iloinen kun kesä viimein tulee.

 Vappua biletettiin Sami Hedbergin seurassa, poika juhli tarhassa rokkitukkana. Töissä oli erityisen hauskaa #koskamävoin -teemalla ja bileiden jälkeen jonkun suu oli yhtä hammasta tyhjempi. 


Viides äitienpäivä oli jälleen ihana, mitä muutakaan se voisi olla? Aamu alkoi kahvilla sänkyyn. Saisin aamupalankin, muttei mun puuro-hera-raejuusto-mehukeittosekoitusta osaa täällä kukaan muu tehdä. Kahvi siis erittäin jees. Aamiaisen jälkeen koko jengi aamutreeniin BMX-radalle. Iltapäivällä oma äiti tuli kylään, syötiin marenkikakkua ja katsottiin kimpassa Espanjan GP.  


Kevääseen kuuluu myös ensimmäinen satamajäde, jotka herkuteltiin pojan kanssa lomapäivänä. Reissasin tuimana Vaasaan, poika sai uuden pääkallokypärän ja ajeli prätkällä Mikon kanssa. 


Kesälomaan on aikaa muutama viikko, aivan ihanaa, reipasta ja hymyntäyteistä alkukesää sulle!

<3