22. huhtikuuta 2015

Opinpolku oli pitkä mutta kivinen, vai oliko?

Mikähän ihme ihmisen saa tekemään ja haluamaan tiettyjä asioita aina uudelleen ja uudelleen? Havahduin tähän eilen löytäessäni itseni (taas) avoimen yliopiston sivuilta. Ei kai sitä koskaan voi liikaa asioista tietää?




Mun opinpolku on pitkä. Peruskoulun (9v) jälkeen aloitin kauppaoppilaitoksen ja lukion. Ekan vuoden jälkeen maailma kutsui ja lähdin 3kk Espanjaan hengailee. Sieltä palasin kesken lukuvuoden ja jatkoin pelkkää lukiota (4v). Ylioppilaaksi kirjoitin lopulta 2003. Jossain vaiheessa reppureissasin Thaimaassa taas 3kk.

Seuraavaksi pari välivuotta ja kovaa duunia ala-asteella avustajana. Toimin muuten myös ATK-opena, jestas. Sitten koitti kevät ja pääsykokeet. Luin kovasti yliopistoon Tampereelle, tähtäimessä tiedotusoppi ja toimittajan ura. Pääsykoepäivänä oli myös ammattikorkeakoulun kokeet ja siinä vaiheessa palasin lukion todennäköisyyslaskennan pariin. Halusin kouluun, joten päädyin ammattikorkeakoulun kokeisiin. Lopulta tradenomin paperit oli taskussa 2009 (4v).

Valmistujaispäivä on jäänyt mieleen, 6.6., samana päivänä oli pojan laskettu aika. Pääsin valmistujaisiin ja juhannuksena piipahti haikara. Männä vuosina olin opiskellut myös Kiinassa, matkannut sieltä maateitse Singaporeen (7kk), ollut kuukauden Intiassa, toisen Egyptissä ja ajanut autolla Saksasta kotiin.

Pari vuotta meni hujauksessa ja 2011 olin jälleen amkin kirjoilla, tällä kertaa Johtamisen erikoistumisopintojen parissa (1v). 2013 aloitin YAMKin, josta MBA-paperit kotiutin maaliskuussa (vajaa 2v).

Ja taas tekisi mieli mennä! Tällä kertaa kiinnostaisi työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot tai palata syvällä siintäviin unelmiin. Mun prio 1 työelämässä on kehittyä esimiehenä ja johtajana, ja psyka on aina kiinnostanut. Toisaalta liikunta on aina ollut lähellä sydäntä. Ehkäpä siis... ;)

Tällaista mielessä kotimatkalla tänään. 20 vuotta koulua takana eikä loppua näy, itsensä kehittäminen lähtee, yllätys yllätys, itsestä. Nyt sentään pikkuhiljaa alkaa olla selvillä suunta siitä, missä mä haluan isona olla.




Aurinko laskee mailleen kun matkaan kotiin. 

Ei kommentteja: