21. huhtikuuta 2015

Elämän pieniä suuria ajatuksia

Työmatkoilla on aika tylsää iltaisin, juuri sopivaa aikaa siis ajatella. Kotona elämä on niin hektistä, että on helpomaa selailla somea ja töllötellä telkkaa sen sijaan, että 
uppoutuisi ajatuksiinsa. 

Kiitollisuudesta on puhuttu viime aikoina jonkun verran, on päiväkirjaa ja Facebook-haastetta tyyliin kirjaa kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen. Molemmissa sama ajatus. Mietin tänään kiitollisuus-termiä, mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Netistä tietysti löytyy määritelmä: 

Kiitollisuus on määritelty positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon. Positiivisen psykologian piirissä on osoitettu, että kiitollisuuden tunne voi olla hyödyllinen kenelle tahansa ihmiselle. Se myös merkitsee, että 
emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan 
osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Mietin myös miltä elämä tuntuisi, jos joku asia, josta oon kiitollinen, otettaisiin pois. Kirjoitin joskus, kuinka pelkään sitä, että perheelle sattuu jotain. Tai pienemmässä mittakaavassa, jos menettäisin meidän kodin. Tai molemmat; joutuisin yksin johonkin pimeään kamalaan murjuun. Pinnallista, kyllä, mutta oma koti on kiitollisuuslistan yläpäässä. Yli menee vain perhe, rakkaimmat ja terveys.  

Elämä voi muuttua sekunnissa. Pienikin virhe voi mullistaa koko systeemin. 

Yritän muistaa sanoa myös ääneen asiat, joista olen kiitollinen. Muista säkin. Ota tänään rakkaimpasi kainaloon, rutista oikein kovaa ja kuiskaa kuinka tärkeä hän onkaan. 




 Huomenna kotiin, rutistamaan. <3

Ei kommentteja: