22. huhtikuuta 2015

Opinpolku oli pitkä mutta kivinen, vai oliko?

Mikähän ihme ihmisen saa tekemään ja haluamaan tiettyjä asioita aina uudelleen ja uudelleen? Havahduin tähän eilen löytäessäni itseni (taas) avoimen yliopiston sivuilta. Ei kai sitä koskaan voi liikaa asioista tietää?




Mun opinpolku on pitkä. Peruskoulun (9v) jälkeen aloitin kauppaoppilaitoksen ja lukion. Ekan vuoden jälkeen maailma kutsui ja lähdin 3kk Espanjaan hengailee. Sieltä palasin kesken lukuvuoden ja jatkoin pelkkää lukiota (4v). Ylioppilaaksi kirjoitin lopulta 2003. Jossain vaiheessa reppureissasin Thaimaassa taas 3kk.

Seuraavaksi pari välivuotta ja kovaa duunia ala-asteella avustajana. Toimin muuten myös ATK-opena, jestas. Sitten koitti kevät ja pääsykokeet. Luin kovasti yliopistoon Tampereelle, tähtäimessä tiedotusoppi ja toimittajan ura. Pääsykoepäivänä oli myös ammattikorkeakoulun kokeet ja siinä vaiheessa palasin lukion todennäköisyyslaskennan pariin. Halusin kouluun, joten päädyin ammattikorkeakoulun kokeisiin. Lopulta tradenomin paperit oli taskussa 2009 (4v).

Valmistujaispäivä on jäänyt mieleen, 6.6., samana päivänä oli pojan laskettu aika. Pääsin valmistujaisiin ja juhannuksena piipahti haikara. Männä vuosina olin opiskellut myös Kiinassa, matkannut sieltä maateitse Singaporeen (7kk), ollut kuukauden Intiassa, toisen Egyptissä ja ajanut autolla Saksasta kotiin.

Pari vuotta meni hujauksessa ja 2011 olin jälleen amkin kirjoilla, tällä kertaa Johtamisen erikoistumisopintojen parissa (1v). 2013 aloitin YAMKin, josta MBA-paperit kotiutin maaliskuussa (vajaa 2v).

Ja taas tekisi mieli mennä! Tällä kertaa kiinnostaisi työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot tai palata syvällä siintäviin unelmiin. Mun prio 1 työelämässä on kehittyä esimiehenä ja johtajana, ja psyka on aina kiinnostanut. Toisaalta liikunta on aina ollut lähellä sydäntä. Ehkäpä siis... ;)

Tällaista mielessä kotimatkalla tänään. 20 vuotta koulua takana eikä loppua näy, itsensä kehittäminen lähtee, yllätys yllätys, itsestä. Nyt sentään pikkuhiljaa alkaa olla selvillä suunta siitä, missä mä haluan isona olla.




Aurinko laskee mailleen kun matkaan kotiin. 

21. huhtikuuta 2015

Elämän pieniä suuria ajatuksia

Työmatkoilla on aika tylsää iltaisin, juuri sopivaa aikaa siis ajatella. Kotona elämä on niin hektistä, että on helpomaa selailla somea ja töllötellä telkkaa sen sijaan, että 
uppoutuisi ajatuksiinsa. 

Kiitollisuudesta on puhuttu viime aikoina jonkun verran, on päiväkirjaa ja Facebook-haastetta tyyliin kirjaa kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen. Molemmissa sama ajatus. Mietin tänään kiitollisuus-termiä, mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Netistä tietysti löytyy määritelmä: 

Kiitollisuus on määritelty positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon. Positiivisen psykologian piirissä on osoitettu, että kiitollisuuden tunne voi olla hyödyllinen kenelle tahansa ihmiselle. Se myös merkitsee, että 
emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan 
osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Mietin myös miltä elämä tuntuisi, jos joku asia, josta oon kiitollinen, otettaisiin pois. Kirjoitin joskus, kuinka pelkään sitä, että perheelle sattuu jotain. Tai pienemmässä mittakaavassa, jos menettäisin meidän kodin. Tai molemmat; joutuisin yksin johonkin pimeään kamalaan murjuun. Pinnallista, kyllä, mutta oma koti on kiitollisuuslistan yläpäässä. Yli menee vain perhe, rakkaimmat ja terveys.  

Elämä voi muuttua sekunnissa. Pienikin virhe voi mullistaa koko systeemin. 

Yritän muistaa sanoa myös ääneen asiat, joista olen kiitollinen. Muista säkin. Ota tänään rakkaimpasi kainaloon, rutista oikein kovaa ja kuiskaa kuinka tärkeä hän onkaan. 




 Huomenna kotiin, rutistamaan. <3

20. huhtikuuta 2015

Ajatuksia alaistaidoista - älykäs organisaatio

Alaistaidot on aihekokonaisuus, mistä olisi syytä puhua enemmän. Kaikki, riippumatta organisaatiotasosta, on jonkun alaisia, joten miksi näiden taitojen merkityksestä kuuluu yleisesti niin kovin vähän?  Älykäs organisaatio kehittää työelämätaitojen suhteen sekä esimiehiä että työntekijöitä, onhan onnistuminen monen tekijän summa. 

Työturvallisuuskeskus määrittää alaistaidot seuraavasti: 

Alaistaidoilla tarkoitetaan työntekijän kykyjä ja taitoja toimia työyhteisössään täysivaltaisena jäsenenä. Se on vastuullista vaikuttamista työntekijän roolissa, joka ei liity mihinkään työn muodollisiin vaatimuksiin vaan enemmänkin työntekijän asenteisiin työtä, työyhteisöä ja esimiestään kohtaan. Alaistaidot voidaan myös määritellä työntekijän auttamishaluksi ja kyvyksi toimia työyhteisössään rakentavalla tavalla, esimiestä ja työtovereita tukien ja perustehtävän suuntaisesti työskennellen.

Esimiehiä koulutetaan valtavasti mikä tietenkin on erinomaista, sillä kaikki tietää mitä huono johtaminen pahimmillaan aikaansaa. Johtaja kantaa päivittäin vastuun siitä, että työyhteisön tulos, fiilis, motivaatio ja osaaminen on parasta mahdollista tasoa. Entäpä jos joku osio yhtälössä ei toteudukaan, onko automaattisesti syy huonon johtamisen vai saattaako kolikon kääntöpuolella piillä toinen totuus? 

Kahden kauppa eli kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde

Työturva jatkaa: Työntekijä ja esimies muodostavat esimies-alaissuhteen, jossa esimies toteuttaa esimies- ja johtamistaitoja ja työntekijä alaistaitoja.  ...  Alaistaitoihin kuuluu velvollisuus huolehtia omalta osaltaan työpaikan viihtyisyydestä. Se sisältää yhteistyön työkaverien ja esimiesten kanssa ja rakentavaa mielipiteen ilmaisua asioiden eteenpäin viemisessä. Alaistaitoinen työntekijä luo omalta osaltaan me-henkeä, johon liittyy toisten huomiointi, kohteliaisuus, arvostus ja kunnioitus. 

Otan esimerkin hoiva-alalta. On tiimi, jossa työskentelee 10 hoitajaa ja heidän esimiehensä. Esimies on selkeyttänyt jokaisen henk. koht. tavoitteet ja sairaalan odotukset hoitajia kohtaan. Hän käy työvuoron aluksi läpi päivän kulun, viestittää mahdolliset muutokset ja huolehtii jatkuvasti, että osaaminen on ajantasaista. Hoitajien välinen suhde on kliininen työsuhde, pakolliset yhteiset asiat hoidetaan ja kahvilla keskustellaan säästä. Me-henki on olematon, potilaat valittelevat hoitajien kiirettä ja totista naamaa mutta muiden mittarien valossa kaikki näyttäisi olevan OK. Ehkä tuttu tilanne? 

Miten esimies voi vaikuttaa henkilöstön fiilikseen, edesauttaa hoitajien viihtyvyyttä ja edelleen palvelun tasoa? Taitava johtaja pyrkii motivoimaan yksilökohtaisesti, tukee kehittymistä, on kiinnostunut alaisistaan ja rakentaa tiimihenkeä erilaisilla tapahtumilla. Sille, että yksi hoitaja haluaisi olla lääkäri eikä motivoidu nykyisestä tehtävästään, toinen haaveilee lottovoitosta ja kolmas ei vaan voi sietää työkaveriaan, taitavakaan esimies ei voi mitään. Ketään ei pysty muuttamaan, onneksi. 

Luulen, että suomalaisesta työyhteiskunnasta näitä esimerkkejä riittää hurumycket. Kuinka monessa organisaatiossa siitä huolimatta budjetoidaan alaistaitovalmennukseen? 

Mahtavaa, että koulutetaan maailmanluokan esimiehiä. Onnistuneesta lopputuloksesta se on kuitenkin vasta puolet. 


Mahtavaa maanantaita sulle

Lainaukset täältä

18. huhtikuuta 2015

Ilahduttava ja erilainen lauantai

Yleensä meidän lauantait menee aina tietyllä, samalla kaavalla. Aamusali, syömiset, kauppareissu ja kotoilu. Rutiinit tuo turvaa, sanotaan, ja hyvältähän meidän kaava onkin tuntunut.

Tänään oltiin kuitenkin jo seiskalta nokka kohti Helsinkiä ja Fitness Classic kisoja. Jonkun väärinkäsityksen vuoksi luultiin meidän kaverin kisaavan jo klo 10 mutta selvisikin miltei perillä, et oikea aika on vasta klo 14.


Mitäpä sitten tekemään? Tietysti nauttimaan lapsivapaasta ajasta, Vantaalle bongailee lentokoneita ja Ikeaan shoppailee. Voi harmi! ;)


Houkuttelin Mikon aamiaisbuffetilla Ikeaan. Hyvä minä! 

Kisapaikalla Kulttuuritalolla oli komea tunnelma, monta tiukkaa urheilijaa ja innokasta fania. Kertoivat, että koko viikonloppuna kisaa yhteensä 333 urheilijaa. Hieno tapahtuma kaikkinensa ja kyllähän sieltä sai taas intoa omiinkin treeneihin. Erityismaininta näytteilleasettajille, kerrankin saatiin messuilta kassit pullolleen maistiaisia, kuten liha-/kanasipsejä. Yammee!



Nyt kotimatkalla, kotona odottaa Ikean tuliaiset paikalle laittoa ja Bahrainin aika-ajot (saadaan muuten kätevästi pyörimään alku jo kotimatkalla Sonera Viihteen kautta).


Me <3 weekend!

6. huhtikuuta 2015

Pitkää viikonloppua

Ihana mahtava pääsiäinen toi jälleen tullessaan neljän päivän vapaat. Pääsiäinen on ihan paras kirkkojuhla, koska on kevät ja edellämainittu vapaa.

Perjantain käytin vimmattuun siivoukseen, pesin sohvanpäälliset ja järjestelin paikat. Voin olla vähän hullu mutta oman kodin siivous on yksi parhaimpia tapoja rentoutua. Se on oikeasti kivaa.

Lauantaina aamujumpat, lapsukainen mummolaan ja mukavaa yhdessäoloa Mikon kanssa. 



Sunnuntaiaamupäivä J:n huoneen remppaa. Sitten perinteinen pääsiäislounas ja munaralli isomummolla. Mun mummi on maailman paras mummi, liian harvoin tulee sanottua sitä ääneen <3. Mun eka kesätyö oli olla mummin keittiöapulainen eräällä kurssikeskuksella. Se oli huippuduuni siihen aikaan koulun ohella, töitä oli kesä- ja elokuussa, heinäkuu oli lomaa. Työajat oli suht joustavat ja tunteja sai periaatteessa tehdä niin paljon kuin jaksoi. Mummin kanssa oli aina hauskaa, opin paljon ja oli kiva juoruilla (sukulaisista) ;).



Ensin äiti kainalossa... 


... sitten uninen poika.

Tänään maanantaina oli jälleen aamureeni ja pyöräilyt mennen tullen. Niin ja vähän Legon rakennusta,  mäkkäriä, renkaanvaihtoa, kahvivieraita ja pihan kuopsutusta. Ihan huippua siis!



Kyllä nyt taas jaksaa painaa. Huippuviikkoa sulle!