12. maaliskuuta 2015

Hymyn tarina

Oletko kuullut tarinaa metsäpäästäisestä, joka hymyili kevään, aurinkoisen kesän ja hyisevän talven? Vaikka miten pakkanen puri pientä hiirtä, sen hymy ei hyytynyt. 


**

Tarina alkaa siitä, kun hiirulainen oli pienen pieni. Sen elämässä oli ollut kovia aikoja ja se oli tottunut paiskimaan arkiaskareita hartiavoimin pitääkseen pesäkolonsa lämpimänä. Kun hiiri kasvoi isoksi, jokin tuntematon veti sitä eteenpäin magneetin lailla. Eräänä päivänä hiiri sen ymmärsi, magneetti oli unelma. Unelma jostain, mitä se halusi olla ja millaisena se oman elämänsä näki. Hiiri alkoi tehdä töitä unelmansa eteen, se laittoi muita askareita syrjään ottaakseen askelia kohti haluamaansa. Se ajatteli, että kovasti työtä tekemällä unelmat voi saavuttaa. 

Tiedätkö mikä on kummallista? 

Kun hiirulainen pienen pienillä askelillaan taapersi kohti unelmaa, se unelmapeijakas oli aina askeleen edellä. Se hämmensi pientä hiirtä, mutta viimein se keksi selityksen. Vaikka unelma ottaa askelia, magneetti ei luovuta. Eikö unelmaa voikaan saavuttaa, se vain muuttaa muotoaan, kasvaa? Mikä vetäisi meitä eteenpäin, jos unelma olisi jo saavutettu?
  
Näinpä hiirulainen kasvoi ja kasvoi, päivä päivältä suuremmaksi ja eräänä päivänä se ymmärsi, että matkalla kohti unelmaa se oli kasvanut koko kylän suurimmaksi hiireksi. Ei, ei suinkaan kokonsa puolesta. Suuruuden teki pienen metsäpäästäisen luottamus tulevaan, suunnaton tahto tavoitella unelmaansa ja uskomus siitä, että elämä ottaa mutta myös antaa. Suuruus sai myös tarinan päästäisen hymyilemään, ja hymy siivitti koko sen puolitoistavuotista elämää.

**

Mistähän tämäkin tarina putkahti mieleen? Mene ja tiedä. 

Mä sain ihanaa tunnustusta töissä täysin yllättäen ja se sai mut todella hämmennyksiin. En ollut varautunut huomioon lainkaan ja iso kiitollisuus valtasi mun mielen. Kuinka mahtavalta tuntuukaan, kun olet pitkään tehnyt duunia jonkun tavoitteen eteen ja viimein se on sinä. Jotenkin jopa haikealta, mitä mä nyt teen illat? Hah. Paistelen herkkuja uudella muffiniraudalla? 

Tarinan hiirulaisen tapaan jatkan matkaani kohti unelmaa, se on nyt ottanut askeleen eteenpäin.


Mulla on hyvä duunipaikka, joka tukee omiaan kasvussa ja työntää kohti unelmaa. Kiitollisena ja ylpeänä voin kertoa, että nyt mennään kovaa. Odotahan vain niin näet.

Ei kommentteja: