10. maaliskuuta 2015

Hyvä pomo vai hankala akka?

Miten sen nyt ottaa, vai miten on #somejengi?


Ostin tämän kirjan 2009 kun sain BBA-paperit hyppysiin ja päätin et musta tulee isona johtaja. No esimiesasemaan pääsin 2012 ja taidan mä vähän isompikin nyt olla kuin silloin.

Esimiesuran alussa mun suurin pelko oli että mokaan. Olen tietäväni, osaavani tai hallitsevani. Mitä jos selviääkin, että olen vaan ihan tavallinen kuolevainen enkä kaikesta kaiken tietävä yli-ihminen? The Johtaja.


Esimiestyö on siitä hauskaa, että siinä voi joka päivä olla pikkasen eilistä parempi. Jonakin päivänä tuntuu ettei mistään tule mitään ja toisena hetkenä mikään ei pysty pysäyttämään sitä draivia, jolla mennään höyryjunan lailla eteenpäin. Tärkeintä on olla itselleen ja tiimilleen rehellinen, myöntää kun menee mettään ja ottaa opiksi.


Oikeastaan virheitä pitäisi ennemminkin juhlia, nehän vie meitä vain eteenpäin ja kasvattaa! Ilman mokaa ei ole suuruutta ja menestystä, on vaan pintaa ja kiiltokuvaa.


Siksi mä kannustan mun tiimiä nousemaan ylös ja hurraamaan kun mokaa, onhan se nimittäin askel kehitykseen. Jes mä mokasin! Usko kun sanon, ei samasta asiasta kovin montaa kertaa hurrata. Oppi taitaa kuitenkin parhaiten tulla kantapään kautta.

Mitähän aihetta mä huomenna hurraan?

Ei kommentteja: