8. helmikuuta 2015

Koulupainajaisia

Heräsin aamulla painajaiseen, mikä meni kutakuinkin näin: 

Kello oli 16:58 ja mun puhelin soi. Soittaja oli todella vihainen, nainen, opettaja, joka sanoi, että mun on oltava kahden minuutin kuluttua seminaarissa esittämässä valmis työ tai saan hylätyn enkä valmistu. Ehdin paikalle ajoissa mutta tajusin, etten ollut tehnyt minkäänlaista visuaalista esitystä puheeni tueksi. Yrityn väkertää jotain kiireellä samalla, kun opettaja pauhasi äkeissään täydelle luokalle. 

Sitten heräsin, kello oli 6:30, sunnuntaiaamuna. Olin omassa sängyssä ja hymyilin. 
 
Tässä syy myös hiljaiseloon blogin puolella. Vuosi alkoi pakertamalla kehittämistyö pakettiin ja 18.2 on mun viimeinen seminaari. Olo on sanoinkuvaamattoman helpottunut, koska samalla MBA-opinnot saavat mun osalta jäädä. Tippaakaan en kadu opiskelua, mutta onhan tuossa ollut ihan järjetön duuni lapsen, perheen, työn ja treenin ohella.

Enkä muuten usko, että mä voisin nyt ylpeänä johdattaa #somejengi'ä maailmankartalle ilman, että olisin panostanut opintoihin: johtamiseen ja osaamiseen muutoinkin.




Pienen plunssan pukkasi taas päälle, vastahan tämä on kolmas tänä talvena. Yleensä en sairasta koskaan. Taisin täälläkin joskus asialla kehuskella, ei olisi pitänyt ja nyt saan siitä kärsiä ;).Treenit jatkuu heti kun nokka lopettaa vuotamisen.

Kivaa kevättä sulle! :)

Ei kommentteja: