27. helmikuuta 2015

I'm On Vacation

Jostain syystä mua ärsyttää ihmiset, jotka postaavat someen lomistaan ja juuri nyt aion olla sellainen itsekin. Hah! Ensi viikon mä reenaan hulluna, riehun pojan kanssa, tanssahtelen siivotessa, hoilotan saunassa, siivoan kaappeja, hymyilen vastaantulijoille. Ja tietysti ajan hengessä halaan.

Ihan vaan tiedoksi, jos satun vaikka somettamaan jotain päätöntä.



Viikonloppuja sulle <3

25. helmikuuta 2015

Reeniä ja riittävästi unta, kiitos

Kävin pitkästä aikaa tänään aamusalilla ja ihmeen hyvin kulki reeni. Kunhan pikkuhiljaa pääsen taas normiarkeen kiinni niin voin aloittaa ennätysten paukuttelun. Omieni siis aluksi ;).

Kolmijakoisella olen nyt käynnistellyt ja seuraavaksi on vuorossa HST, mikä tuntuu mulla toimivan. Ainakin viimeksi kyseisen pätkän jälkeen meni maastavedossa se maaginen markka rikki. Ja luonnollisesti nyt tavoitteet on hitusen korkeampana.


Tuli muuten mieleen edellisen postauksen jälkeen vielä yksi vinkki: pitkät yöunet. Ainakaan mun päivää ei mikään muu pilaa niin varmasti kuin väsymys. Meidän lamput sammuu iltaisin viimeistään kympiltä ja syttyy taas kuuden hujakoilla. Viikonloppuna myöhemmin.


Pari päivää duunia ja sitten vuorossa viikon loma. Ilman suunnitelmia, se on parasta se.

23. helmikuuta 2015

Mielenhallintaa - kokeile ja kommentoi!

Eilinen kirjoitelma kirvoitti mukavasti palautetta ja keskustelua, kiitos siitä. Ei muuten ollut tarkoitus mitään manifestia julistaa, koska tuskin tässä on oikeaa taikka väärää vastausta, montaa mielipidettä vaan.

Jäin miettimään kysymystä, miksi joku näkee ympärillään romua ja joku nostalgiaa? Ja miten positiivista ajattelua voi kehittää? Ensinnäkään en usko hetkeäkään että kukaan haluaa tietoisesti olla nega. Ehkä se on vaan opittu tapa tai keino käsitellä asioita? Onkohan valittaminen jollain tapaa terapeuttista?  Jaa a. Miten omaa mieltä voi sitten harjoittaa näkemään hyvää? Äkkiseltään tuli mieleen, että...

· Listaa iltaisin mitä kaikkea hyvää elämässä on ja mistä olet kiitollinen. Tee listaus joka ilta parin viikon ajan. Puhelimeen saa vaikkapa sovelluksen "Gratitute Journal"


· Keskity ongelmien sijasta ratkaisuihin. Mikään ei ratkea valittamalla mutta uudet ideat vie eteenpäin.


· Kun hermot menee, ala laulaa. Äkäisenä ei voi nimittäin hoilottaa, koita vaikka jos et usko! ;)


· Naura itsellesi, katso peilistä ja irvistä oikein makeasti. Vieläkö tekee mieli nyrpeillä?


· Hulluttele. Riehu lasten, kollegojen tai itsesi kanssa. Muistele, miltä tuntui olla 5-vuotias ja naura vatsa kippurassa. Elämä on tässä ja nyt.


22. helmikuuta 2015

Rumaa ja kaunista

Mä en inhoa mitään muuta niin paljon kuin negatiivisia ihmisiä. Tai en mä niitä ehkä inhoa, en vaan käsitä miksi energiaa pitää käyttää valittamiseen. Mun mielestä elämässä on niin paljon muutakin kuin huono keli, tökkivä liikenne, typerät ihmiset ja liian korkeat verot. Kaikkea hyvää ja kaunista.



Negailijat ei varmaan tiedä miten meidän aivot toimii. Se ei ole salaisuus, voin sen nyt paljastaa: kun keskittyy huonoihin asioihin, näkee huonoja asioita. Simple as that!




Käytiin tänään landella mun iskän luona, ilma oli karsea. Satoi räntää, piha oli märkä ja kurainen, kaikkialla oli rumaa. Iskä on varmaan entisessä elämässä ollut joku hörhö tiedemies, sillä vähän sellainen se vieläkin on. Niiden talo näyttää aika monen mielestä karsealta, mutta se on omilla kätösillään tehnyt sen käytännössä tyhjästä. Ihan jokainen täysjärkinen ei piirrä paperille 700 neliön laajennusta vanhaan taloon, hanki luvat ja ala vaan tekemään. Mä niin arvostan iskän elämänasennetta ja luovaa hulluutta! <3




Landella roikkuu kaikenlaista ruosteista romua, mikä jonkun mielestä on tosi rumaa. Mitä jos katsoisikin niitä vähän uudella silmällä? Rumakin on kaunista jos niin haluaa.




Mun mielestä ihmisten pitäisi enemmän keskittyä siihen, mitä kaikkea hyvää ja kaunista meidän ympärillä on. Huonossa kelissä saa ulkoilla rauhassa, liikenneruuhkassa on hetki aikaa itselle tai perheelle. Typeriä ihmisiä on joka paikassa, mitä niitä ihmettelemään? Korkeilla veroilla kustannetaan aika paljon kaikkea tärkeää tässä yhteiskunnassa.


Kun haluan nähdä hyvää ja kaunista, näen hyvää ja kaunista. 

Huomenna on maanantai ja siinäkin lienee jotain hyvää... ;) Treenipäivä ainakin, siinä yksi hyvä syy hymyyn.

20. helmikuuta 2015

Done!

Iso uurastus on nyt päätöksessä kun keskiviikkona esitin MBA-seminaarissa oman opinnäytetyöni. Tätä fiilistä mä heruttelen nyt jonkun aikaa. Sain hyvää palautetta ja keskustelu kaiken kaikkiaan oli rakentavaa. Eniten jäi mieleen kommentti, että mun tekemisestä paistoi läpi asiantuntijuus ja innostavuus. :) Aiheenahan oli siis sosiaalisen median asiakaspalvelumalli, -asiakaskokemus ja palvelumuotoilu. 



Pieni hetki, niin Theseuksesta löytyy mun työ. Vähän hassusti se lyheni kun yhden kappaleen kokonaan poistin, sillä se oli tehty täysin sisäiseen käyttöön. Toivon, että paketti pysyi kuitenkin tarpeeksi informatiivisena ja kertoo oleellisimmat asiat aiheesta.

Otan enemmän kuin mielelläni vastaan palautetta joko täällä tai Twitterissä, kunhan saan teoksen julki.

Ihanaa viikonloppua sulle! <3

16. helmikuuta 2015

Mrs. Chaplin

Viikonloppuna juhlittiin työporukassa, hienot bileet oli juhlatoimikunta Logomoon järjestänyt. Siitä iso kiitos! Somejengin teemana oli Chaplin.


Kuin tilauksesta paikalla oli MTV ja pääsin vetämään leikkimieliset uutiset kameralle ja pienelle yleisölle. Jänskää se oli mutta kyllähän siihen tottuisi ;). Kiitos Inkalle vinkeistä. 


Palkinnoksi sain komean lätkäpaidan odottelemaan kevään MM-lätkäkoitosta. 


Vähän ottaa koville bilettäminen, nyt onkin hyvä palata arkeen. 

12. helmikuuta 2015

Koti-ikävää

Työmatkailtoina on hyvin aikaa mietiskellä ja suunnitella. Mun tulevaa hallitsee itseni ruotuun laitto, sillä ainoa asia mikä on painanut mieltä oikeastaan koko alkuvuoden on treenaamisen ja järkevän syömisen väistyminen opintojen tieltä. Treenit on mun keino pitää pää järjissään. Hetki omaa aikaa omassa Spotify-maailmassa.

Ens viikon keskiviikkona esitän seminaarissa oman opparini. Sen jälkeen on edessä kypsyysnäyte (= 1 ilta) ja sen jälkeen jatkuu normielämä. Mahtavaa! :)

Tein eilen uudistuneessa kalorilaskurissa ateriasuunnitelmaa viikon päässä häämöttävälle normielämälle. Todella paljon oli palvelu entisestä selkeytynyt. En saa tästä kehusta käyttöaikaa enkä muutenkaan hyödy, suosittelen vain omakohtaisesti hyvää palvelua. 

Tässä esimerkki aamiaisesta, näppärää kun näkee kaikki makrot kerralla.


 
Tätä iltaa on hallinnut Punnitse&Säästä namit, Amarillon grillipiffi, yksi talvisidu ja järjetön turvotus. Ei siis liene tarpeen selitellä miksi odotan paluuta rutiinien täyttämään ravinnon puolesta säännösteltyyn normielämään.


Ja mulla on aivan tajuton koti-ikävä!

11. helmikuuta 2015

Ikä on vain ajan määre?

Jestas mä olen vanha!

Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö joku voisi olla vielä mua vanhempi, enkä missään nimessä valita, totean vain. Aika vaan menee eteenpäin niin hurjaa kyytiä.

Mun haave pikkutyttönä, niin kuin varmasti kaikilla 80-luvun tyttölapsilla, oli olla missi tai mannekiini. Myöhemmin haaveilin uutiskuuluttajan, asianajajan (joka on adoptoinut tummaihoisen pikkupojan) ja eläinlääkärin ammateista. Psykologikin halusin olla - ja toimittaja.


Morsiusneitona joskus v. 1990 huitteilla.

Mitään näistä musta ei tullut (vaikka psykologin taitoja ja viestinnällisiä lahjoja toisinaan/aika usein esimiestyössä kyllä tarvitaan). Mutta vanhempi musta tuli.

Ikä putkahti mun mieleen tänään junamatkalla, kun istuin erään hieman iäkkäämmän julkisuuden kaunottaren kanssa samassa vaunussa. Mietin, että ikä on vaan numero, joka kasvaa kasvamistaan. Se on kuin leima passissa, joka kulkee mukana ja määrittää identiteettiä. Tai mittayksikkö, joka kertoo polun alkupään ja ennustaa lopun.

Juttelin eilen illalla mun tiimiläisen (terkut!) kanssa, ja muistutin häntä jakamaan päivänsä fiksusti: 1/3 töitä, 1/3 vapaa-aikaa ja 1/3 unta. Päivät menee niin hurjaa kyytiä, että me varmasti kadutaan vielä joskus, jos unohdamme jonkun osion tärkeyden.

Mun elämän tärkein 1/3 on perhe ja sen ympärillä tapahtuvat asiat. Yhdessä treenaaminen, oleilu, nauru ja hömpsöttely. Joskus  jotain aikuismaisempaakin. Töitä ehdin tehdä vielä... Hmm.. Jotain reilut 30 vuotta ja nukkuakin aika monta tuntia. Mutta perheen kanssa koettuja hetkiä en koskaan saa takaisin. Lapsi kasvaa, ikä numerona kasvaa. Tärkeät hetket menee nopeasti ohi.


Parin vuoden takaiselta Särkänniemen reissulta.

Ikää tulee lisää, ja se on hyvä juttu. Yritän vain elää jokaisen hetken niin, että voin niitä vanhempana hyvillä mielin muistella.

9. helmikuuta 2015

Prodemuffinit

Keksin tänään tehdä prodemuffineja,  taivaallisen hyviä ilman jauhoja, voita tai sokeria. Kannattaa kokeilla. 


Mansikka - valkosuklaamuffinit

1 dl Luomu pikakaurahiutaleita
1,5 dl Mansikka - valkosuklaa puddingia (esim. Lidlin annospussi) 
½ tl Leivinjauhetta
2 Kananmunaa
1-1½ dl Maitoa 
½ dl Kookosöljy (sulatettua)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita munat ja sulatettu kookosöljy kuivien aineiden joukkoon ja lisää maito kokoajan sekoittaen. Asettele taikina vuokiin. Paista 175 asteessa noin 20 min. 

Makua voi vaihdella erimakuisilla puddingeilla tai lisäämällä joukkoon esim. pähkinöitä, suklaapaloja tai marjoja. 


Taikinasta tulee 9 kpl, jotka ainakin meillä odotti syöjäänsä vain muutaman minuutin.

8. helmikuuta 2015

Koulupainajaisia

Heräsin aamulla painajaiseen, mikä meni kutakuinkin näin: 

Kello oli 16:58 ja mun puhelin soi. Soittaja oli todella vihainen, nainen, opettaja, joka sanoi, että mun on oltava kahden minuutin kuluttua seminaarissa esittämässä valmis työ tai saan hylätyn enkä valmistu. Ehdin paikalle ajoissa mutta tajusin, etten ollut tehnyt minkäänlaista visuaalista esitystä puheeni tueksi. Yrityn väkertää jotain kiireellä samalla, kun opettaja pauhasi äkeissään täydelle luokalle. 

Sitten heräsin, kello oli 6:30, sunnuntaiaamuna. Olin omassa sängyssä ja hymyilin. 
 
Tässä syy myös hiljaiseloon blogin puolella. Vuosi alkoi pakertamalla kehittämistyö pakettiin ja 18.2 on mun viimeinen seminaari. Olo on sanoinkuvaamattoman helpottunut, koska samalla MBA-opinnot saavat mun osalta jäädä. Tippaakaan en kadu opiskelua, mutta onhan tuossa ollut ihan järjetön duuni lapsen, perheen, työn ja treenin ohella.

Enkä muuten usko, että mä voisin nyt ylpeänä johdattaa #somejengi'ä maailmankartalle ilman, että olisin panostanut opintoihin: johtamiseen ja osaamiseen muutoinkin.




Pienen plunssan pukkasi taas päälle, vastahan tämä on kolmas tänä talvena. Yleensä en sairasta koskaan. Taisin täälläkin joskus asialla kehuskella, ei olisi pitänyt ja nyt saan siitä kärsiä ;).Treenit jatkuu heti kun nokka lopettaa vuotamisen.

Kivaa kevättä sulle! :)