29. joulukuuta 2015

Tervetuloa 2016: unelmien toteuttamisen vuosi

Reilun neljä vuotta se otti, hauduttelu, kypsyttely, makostelu ja lopulta päätöksen aika. Eilen viimeinkin uskalsin ottaa ensimmäisen haparoivan, kevyen askeleen tuntemattomaan. Matkalle kohti omaa vaaleanpunaista unelmaa.


Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aikoinaan kun haaveilin vielä ammatista liikunta-alalla. Olin jäänyt pisteen päähän ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajan opinnoista ja haaveilin personal trainerin -opintoputkesta. Sen jälkeen tuuli on kuljettanut kohti mielettömiä haasteita työrintamalla eikä alan vaihto ole enää käynyt mielessä. 

Silti se pienen pieni kipinä suuresta unelmasta on kytenyt jossain tosi syvällä. 


Eilen kuulin erään neljän lapsen äidin sairastuneen joulupäivänä vakavasti. Kukaan ei tiedä miltä hänen tulevaisuutensa tulee näyttämään. Ajatukset on olleet hänen ja perheensä luona, ja elämän raadollisuus jaksaa jälleen ihmetyttä. 

Mikä tahansa hetki voi olla se viimeinen.

Ikävät asiat laittavat ajattelemaan myös omaa elämää ja tulevaisuutta. Jätänkö haaveeni vain ajatusten unelmiksi vai lähdenkö niitä jahtaamaan? Koskaan voi tietää kuinka pitkä polku edessä siintää. Elämää on elettävä tässä ja nyt. Ilmeisesti mieli vaatii jotain kurjaa, jotta siellä voi syntyä jotain hyvää.


Helmikuussa alkavat siis pt-opinnot työn ohella. En tiedä mitä ne tuovat mukanaan, ehkä unelmasta tekeytyy jotain suurta, sen tiedän vasta myöhemmin. Sen tiedän jo nyt, että olen matkalla johonkin sellaiseen, mikä vuosia oli vain haavekuva aurinkoisella taivaalla. Nyt siitä tulee merkityksellistä, todellista. Osa mun elämää.



En harrasta uuden vuoden lupauksia. Sen kuitenkin päätin, että ensi vuodesta tulee unelmien toteuttamisen vuosi. Rakkautta ja iloa ensi vuoteen sulle. Voimia ja ajatuksia sairasvuoteelle. 

<3

4. joulukuuta 2015

Pieru, työ työyhteisön pikku kiusanhenki


Kaikki tuntee pierun. Äänettömän tai kovaäänisen, pahanhajuisen, ällöttävän. Äiti on opettanut, ettei pierua saa pidättää. Vanhemman viisaita sanoja. Lisäsi kumminkin, ettei kuulu hyviin tapoihin päästää sitä valloilleen muiden seurassa. Se leviää ympäristöön kuin maito lattialle. 

Jokaiselta työpaikalta löytyy pieru, joka vaikuttaa sinun ja minun työpäivään. Pieru on huono fiilis, negaatio, mikä tuntuu vatsassa kun töihin ei ole kiva lähteä. Henki, joka leijuu ympärillämme silloin, kun joku on päästänyt sen ilmoille. Ehkä vahingossa, tai tarkoituksella. Syyn tietää yleensä vain henkilö itse.

Pieru on maailman paras metafora työyhteisön ankeuttajalle. Sille, joka tietoisesti pilaa toisten päivää. Hänelle, joka saa tyydytystä muiden kyykyttämisestä ja pahasta olosta. Väitän, että usein pieru ei itsekään tiedä olevansa pieru, haiseva pikku paholainen. Hän nuuhkaisee itseään hymyillen, samalla, kun muut nyrpistävät nenäänsä.

Pierulle on paikkansa kuten on paha olokin päästettävä ulos. Ei kumminkaan keskellä työyhteisöä eikä toisen vieressä töräyttäen. Jossakin omassa rauhassa, pihalla, kotona. Puolison ilona. Siellä, missä se ei jää leijumaan työyhteisön päälle niin, että koko tienoo kärsii. 


Rai(la)kasta viikonloppua sulle!

20. marraskuuta 2015

Maailma on tullut hulluksi


Mitä täällä tapahtuu? Marraskuisessa iltapäivässä on ilmoilla niin paljon vihaa. Sodat on olleet jossain päin maailmaa arkea jo pitkään, mutta Pariisin iskujen jälkeen maailman pahuus viimeistään konkretisoitui jokaiselle länsimaalaiselle. Kotimaassa on asiat sekaisin, lakot ja hallituskriisit on arkipäivää. 
Ihmiset oireilee, ystävät ovat muuttuneet vihollisiksi.

Uutisia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että se joku, jota tätä palloa pyörittää, on seonnut. Tullut hulluksi, jättänyt jonkun pienen sinisen ottamatta. Pimahtanut, totaalisesti tärähtänyt.

Pimeä ja pitkä syksy vaihtuu kohta valkeaksi talveksi ja rakkaudentäyteiseksi jouluksi. Voi kun ensilumi samalla verhoaisi nämä kurjuudet alleen ja palauttaisi ilon ja hyväntahtoisuuden jokaisen mieleen. 

Maailmaa muutetaan askel kerrallaan, mitäpä jos aloitetaan itsestämme?


Ihanaa viikonloppua sulle <3. Pidä tärkeimmistäsi huolta.

14. marraskuuta 2015

Kun peilistä katsookin totuus

Joku muu. 

 Kriisin keskellä on helppo nostaa syyttävä sormi. Joku muu olisi voinut tehdä jotain muuta. Olisit voinut olla sitä ja tätä. Sinun pitäisi olla enemmän sellainen ja vähemmän tällainen. Toista on helppo arvioida mutta omaan peiliin katsominen onkin vaikeampaa. Pitäisikö sittenkin muuttaa omaa käytöstään eikä käyttää energiaa siihen, millainen toisen pitäisi minun mielestäni olla?

Kiitollisuus.

Jos katsot elämää vuoden takaiseen ja matkaa tähän pisteeseen, löydätkö asioita mistä olet kiitollinen? Nouseeko mieleesi onnistumisia vai löydätkö pelkkiä kupruja, ryppyjä ja kompastuskiviä? Itsekriittinen löytää asioita, joita olisi itse voinut tehdä paremmin. Hän tietää missä yhdessä on onnistuttu ja hyödyntää näitä vahvuuksia jatkossa. Itsekeskeinen kylpee vain omissa onnistumisissaan, tietenkin. Kritiikin suhteen hän sulkee silmänsä. Enhän minä - vaan ne muut. Se kuuluisa joku muu.

Pelkuri.

Selän takana on helppo arvioida toisia ja puhua pahaa. Paeta vastuuta ja piiloutua peilistä irvistävää totuutta. Näyttää julkisesti yhteistyökykyiseltä mutta puukottaa heti tilaisuuden tullen. Korvata pienuutensa näennäisellä vallan tunteella.

Onnistuja.

Rohkea tarttuu toimeen yhtenä rintamana. Kerää ympärilleen ihmisiä tietäen, että vahvuuksien summa on onnistumisen mittari. Hän katsoo peiliin ja näkee sekä onnistumisensa että rypyt. Onnistuja irvistää takaisin peilikuvalleen ja muuttaa tekemistään. Itseään. 


Ilon ja valontäyteistä viikonloppua sulle, onnistujalle! 

9. marraskuuta 2015

Uskalla unelmoida, uskalla loistaa, case Some Awards 2016

Tänään julkaistiin Some Awards 2016 -ehdokkaat ja voin kertoa, ettei riemulla ollut rajaa kun Soneran sieltä bongasin. Some Awards on Suomen johtava sosiaalisen median tapahtuma, mikä kerää yhteen tunnetuimmat media- ja mainosalan asiantuntijat sekä sosiaalisen median vaikuttajat. Olemme tänä vuonna ehdolla Someasiakaskokemus-kategoriassa yhdessä VR:n ja Tallink Siljan kanssa. Aivan mahtavaa, sanoinkuvaamattoman hienoa. Kippis sille!


Suurin kiitos ja kunnia kuuluu jokaiselle meidän sometekijälle, siitä ei ole epäilystäkään.

Vaikka tämä saavutuksena on jo todella huikea, omat ajatukset pyörivät asioissa ehdokkuuden taustalla. Noin vuosi sitten olin kuuntelemassa ihastuttavaa Aku Varamäkeä Some Awards 2015 -seminaarissa, ja hieman aiemmin olin saanut someaspan vastuulleni. Verkkokalvoilleni piirtyi ikuisesti Akun sanat siitä, kuinka likimain ainoa keino johtaa sometekeminen menestykseen on hullutteluun kannustaminen. Tämä istui täydellisesti omaan johtamisfilosofiaani (innosta, kannusta, tue). 

Siitä lähtien olen rohkaissut jokaista tiimin kukkasta kukkimaan, palvelemaan meidän asiakkaita omina itsenään, heittäytyen. Ihmisiä kiinnostaa ihmiset, värikkäät persoonat. Ei harmaa ja mauton maistu kellekään. 

Ei voi voittaa jos ei uskalla yrittää.

Tämän ajatuksen uskon osaltaan siivittäneen myös meidän tämänvuotista ehdokkuutta. Uskalletaan tehdä, mietitään vähemmän ja tehdään enemmän. Joskus puuro palaa pohjaan mutta sellaista se elämä on.

Käythän äänestämässä, äänesi on meille kovin arvokas.

30. lokakuuta 2015

Minkä roolin tänään valitsen?

Jokaisella ihmisellä on erilaisia rooleja. Useimmiten se lienee työrooli, johon ujuttaudutaan aamulla kun työpaikan ovi aukeaa ja joka riisutaan työvuoron päätteeksi. Vanhempi-roolissa kiroillaan yleensä vähemmän ja pyritään käyttäytymään jokseenkin sivistyneemmin kuin normaalisti käyttäydyttäisiin. Sukujuhla-roolissa laitetaan tukka sivujakaukselle ja juodaan kahvia pikkurilli pystyssä. Viihde-roolissa vedetään karaokea kovaa ja korkealta vaikka laulutaito ei Sillanpäätä muistutakaan. 

Rooli voi olla myös suojamuuri mikä suojaa sydämemme suurimmilta iskuilta.

Erilaiset roolit eivät kumminkaan tarkoita sitä, että ihmisen perusluonne muuttuisi. Käytös, rekvisiitta ja viestintätyylimme sen sijaan mukaantuu tilanteeseen. Sosiaalipsykologiassa roolin käsitteellä on yritetty valaista mm. yksilön käyttäytymistä, ryhmien välisiä suhteita, vuorovaikutusta ja minäkäsityksiä. 

Sosiologiassa korostetaan, että roolit saavat merkityksensä suhteessa muihin rooleihin. 


Johtajan on tärkeää ymmärtää oma roolinsa, sillä esimiesroolissa henkilö on aina työnantajan edustaja. Tietenkin mukana on johtajan omat ajatukset, tunteet ja mielipiteet, sätkynuken roolia kukaan tuskin haluaa.


Meillä on töissä meneillään suuret muutokset ja tämä viikko on ollut esimiesurani raskain. Viime viikon loman rentouttavat tunteet karistuivat viimeistään maanantaiaamuna puoli yhdeksän. Viikonloppu tulee enemmän tarpeeseen kuin koskaan.

Jos jotain tästä viikosta haluan muistaa ikuisesti, on ymmärrys siitä, kuinka tärkeitä erilaiset roolit meille ovatkaan. Joskus niitä on vaan todella vaikeaa pitää erillään. 

Aurinkoista viikonloppua sulle ja muista tämä:


Lisää sosiaalipsykologiasta täältä

15. lokakuuta 2015

Supernaisen elämää

Kohta kolme viikkoa olen ollut kipeänä eikä just nyt pal naurata. Töitä olen tehnyt normaalisti muutamaa lepopäivää lukuunottamatta, mikä osaltaan on pitkittänyt paranemista. Mikä ihme siinä on, etten osaa pysähtyä, jäädä kotiin peiton alle ja antaa ajan parantaa? Lääkäri sanoi eilen etten parane jos en lepää. Ai, ihanko totta?  Näin taisit sanoa jo viime viikolla enkä uskonut silloin(kaan).

Ensimmäinen mieleenjuolahtava syy älyvapaaseen käytökseeni on se, että tykkään vissiin liikaa mun työstä. Tiedän varsin hyvin, ettei mikään kaadu ilman mua ja kyllä Somejengi putiikin pystyssä pitää. Ja hyvin pitääkin. Ihmiset, yleinen meininki, sähköposti... ah, miten koukuttavia. 

Paljonkohan mulla just nyt on muuten kuumetta?

No joka tapauksessa, kovasti nuo vetää puoleensa. Enemmän kuin oma sänky, mikä on sinänsä vähän jopa huolestuttavaa. 

Toinen syy on itsensä kuuntelu. Jos pää ei ole kainalossa, eikä kuumemittari värähdä, töihin mars. Mikä se sellainen saikuttaja on, joka pystyy aamukahvinsa juomaan? Oikeasti hei. Jos mun tiimiläinen näyttää yhtään sairaalta, patistan heti kotiin. Mutta minä, supernainen, painan kuin viimeistä päivää.

No nyt lepään kunnolla nämä pari päivää. Aamulla ei ollut meili auki kuin pari tuntia.

Kyllähän tämä alkaa naurattaa. Eihän elämää pidä liian vakavasti ottaa, sanotaan.

Oikeasti pitkittyneet flunssat ja muut sairaudet eivät ole leikin asia. Sydän on kovilla, ja moni nuori työntekijä on saanut jopa sydänkohtauksen kun liikaa painetaan. Kuvitellaan, että pystytään mihin tahansa. Töissä on tilanne päällä, fyysinen kunto varoittelee. Kroppa huutaa mutta järki ei kuule. Vaikka työtään kuinka rakastaisi ei se saa mennä oman elämän keulille. 
Ilman työtä voi elää, mutta ilman elämää ei. 


 Tämä pieni Supermies olkoon tärkein syy höllätä just nyt.


Toivottavasti sinä olet järkevämpi kuin allekirjoittanut. Muista kuunnella itseäsi, ei se suotta sinulle puhu.

3. lokakuuta 2015

Monivärinen taideteos

Edellisestä postauksesta jäi huoli, että viestini ymmärretään väärin. Vaikka puhun vahvasti sydämellä johtamisen puolesta, en missään nimessä tarkoita johtamisen olevan yksistään sitä. Elämää - tai johtamista - ei voi maalata kahdella värillä.

Johtajalla on tulosvastuu omasta yksiköstään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että töihin ei olla tultu leikkimään. Tietyt odotukset tulee täyttää ja johtaja on vastuussa että näin myös tapahtuu.

Uskon siihen, että töitä voi tehdä tosissaan muttei totisena.  Suurimman osan aikaa. Aina ei kuitenkaan ole kivaa. Tulee hetkiä, kun johtaja käy ikäviä keskusteluja. Tulee päiviä, kun omat tunteet täytyy laittaa sivuun ja tehdä raskaita päätöksiä. Tulee aikoja, kun johtajan oma pää on pölkyllä ja vastuun viitta on raskas.

Samalla täytyy muistaa, että johtajakin on tunteva, toivon mukaan myös 
sydämen ääntä kuunteleva yksilö.

Oma neuvoni on pitää aina sopiva etäisyys johdettaviinsa. Se ei tarkoita, etteikö voisi olla ystävällinen, istua kahvitauolla yhdessä, olla kiinnostunut toiselle tärkeistä asioista tai myötäelää arjessa. Välimatkan pituus on jokaisen oma ratkaisu. Aika ajoin on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään vaikeiden päätösten aikaa. Olenko valmis nyt? Tulenko koskaan olemaan valmiimpi?

Johtaminen koostuu monesta sävystä. 
Usein raikkaista ja kauniista, toisinaan synkistä ja raskaista.  

30. syyskuuta 2015

Voiko sydämellä johtaa?

Lepäilin eilen sohvan syövereissä flunssan kourissa ja päivittelin blogia. Kaivelin erilaisia johtajuuden lainauksia ja törmäsin Eleanor Rooseveltin sanoihin: 

Do what you feel in your heart to be right - for you'll be critized anyway.

Tämä kolahti jonnekin todella syvälle, koska uskon siihen, että johtajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on suuri ja avoin sydän. Vaikka tehdään bisnestä, eletään kvartaalitaloutta ja kylmät luvut määrittelee monia asioita, ei ihmisiä pysty johtamaan köyhällä sydämellä. Tai pystyy, mutta se on vähän sama kuin lentäjä lentäisi ilman elämänhalua. Ruumiita tulee, joskin henkisiä sellaisia.

Palasin jälleen kerran Nonna Babitzinin kirjaan Johtajuuden ensiaskeleet miettiessäni tarkemmin tunteilla johtamista. Nonna kirjoittaa viisaasti, että johtajan tehtävä on täyttää tila omalla positiivisella energialla. Jos tilan on vallinnut vahva negatiivinen energia, jota ei yrityksistä huolimatta onnistu muuttamaan, on järkevintä poistua paikalta ennen kuin tämä tukahduttava tunne tarttuu. 
Onneksi omaan energiaan pystyy itse vaikuttamaan.

Muistan tilanteen esimiesuran alkuajoilta, kun lähelläni työskenteli eräs henkilö täynnä negatiivista energiaa. Halusin olla mahdollisimman kaukana hänestä, jotta oma auringonpaisteinen kuplani ei puhkeaisi. Mieleen palasi aiemmin kuulemani Nonnan sanat. 
"Se on sinun tehtäväsi johtajana muuttaa energia positiiviseksi." 
Istuin henkilön viereen ja kerta toisensa jälkeen taklasin ilmaan ammutut negatiiviset laukaukset, tarjosin ratkaisuja, poistin esteitä ja maalasin tulevaisuutta valoisammaksi. Aikaa meni, mutta hiljalleen viestin sävy muuttui. Ei sentään positiiviseksi mutta neutraaliksi ainakin. Tunsin oloni voittajaksi, 
yksi haaste johtajana oli selätetty.

Eleanoran lainaus on hyvä muistutus siitä, että kaikkia ei voi miellyttää vaikka päällään seisoisi. Epäilyksiä, ihmetyksiä ja palautetta ropisee ja siihen saa jokainen johtaja tottua. Ikuinen positiivisuus saattaa ärsyttää, onhan paljon helpompaa kaivella ongelmia kuin ratkaisuja.

Ehkäpä todellinen johtajuus mitataankin lopulta sydämen äänen sävyllä?


18. syyskuuta 2015

Kun ajantaju sumenee

Syksyn kiireet pääsivät yllättämään ja aika on mennyt siivillä. Joskus huolettaa se, kun huomaan viikkojen lipuvan ohi, kuukausien vaihtuvan. Asiat jäävät mieleen merkkipaaluina, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Syntymäpäiväkutsun saatuani mietin, että juurihan näitä juhlittiin. 

Nykyään puhutaan paljon työn imusta, tavoitetilasta, joka kumpuaa sisäisen motivaation lähteiltä. Työn imussa ei huomaa ajankulua eikä työ tunnu työltä - sen sijaan suorastaan nautinnolta. Esimiehenä työn imun aikaansaamisen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, koska työn imu ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Työn imua pidetään myös yhtenä työhyvinvoinnin mittarina. Toki työn imu heijastuu positiivisesti myös muihin mittareihin, kuten yleiseen mielentilaan. 

Viime aikoina uutiset ja kahvipöytäkeskustelut eivät ole olleet antoisimmat positiivisen ilmapiirin aikaansaamiseksi. Vihapuheet, hallituksen vastaiset ajatukset tai huoli Suomi OY:n tulevaisuudenkuvasta ovat vaikuttaneet jokaisen meidän ajatuksiin. Osa puoltaa, toinen ei. Yhtä kaikki, jokainen ajatus on tärkeä ja jokaisen näkökulmalle lienee jokin peruste. 

Lupaan esimiehenä tehdä parhaani, että luon töissä ympäristön, jossa jokainen voi loistaa ja suoriutua parhaiten. Jokaisella on tilaa omalle mielipiteelleen eikä kenenkään tarvitse pelätä olla oma itsensä. Valan rohkeutta ja olen tukena kun sen heti tulee. Iloitsen, kun huomaan työn imun syntyvän ja ihmisten loistavan.

Mikä on sun lupaus?


Tämän syksyn tärkein merkkipaalu meillä oli eskarin alkaminen. Voi pojat, miten se on kova juttu.

30. kesäkuuta 2015

Kasvatuksen aakkoset: uhkailu, kiristys ja lahjonta

Olen joskus kuullut sanottavan, että johtaminen on kasvatustehtävä. Kasvatamme ihmisiämme kehittymään ja edelleen pääsemään asetettuihin tavoitteisiin. Google tietää, että

Kasvatus on käsite, joka viittaa tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on muuttaa 
ihmisen ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti.

Äitinä kasvatan joka hetki lastani. Oma kuusivuotias toimii melko hyvin motivoimalla ja kannustamalla. "Otetaan kisa kumpi on ekana mäen päällä!" Vaikea arvata kumpi voittaa. 

Lahjonta on toinen tehokas kasvatuskeino. "Jos nyt kävelet nätisti siinä ostoskärryjen vieressä, saat pikkuauton." Lahjomisessa on vaan se ongelma, että nopeasti ollaan tilanteessa, ettei palkinto enää riitä. Pitemmän päälle pienet pikkuautot käyvät turhan raskaasti äidin lompakon päälle.

Joskus, kun motivointi tai lahjonta ei tehoa, myönnän turvautuvani ala-arvoisiin keinoihin. Kiristän ja uhkailen. "Jos nämä legot ovat vielä hetkenkin tässä matolla, tulee imuri ja syö ne!" Tuloksena hätääntynyt lapsi keräämässä kiireesti leluja (vääriin laatikoihin), jotta homma tulee hoidetuksi ennen legonhimoisen imurin ilmestymistä.


 Miten nämä kuusivuotiaan kasvatuskeinot liittyvät johtamiseen? 

Johtaminenhan on yksinkertaisimmillaan huolehtimista, että x asia saadaan tehtyä x ajassa ja x määrällä resurssia. Aivan varmasti paras keino on motivoida ihmiset niin, että he itse haluavat saavuttaa annetut tavoitteet. Motivoiminen voi yhdelle olla kilpailuhengen nostatusta, kuten meidän kuusivuotiaalla. Ylämäkijuoksua ja muiden päihittämistä. Se on myös paljon muutakin. Itselleni se on sitä, että saan toteuttaa minulle tärkeitä asioita parhaaksi näkemälläni tavalla. 
Toivottavasti tämä näkyy myös tavassani johtaa. 

Organisaatioilla on myös muita keinoja kannustaa työntekijöitä. Taloussanomat kirjoittaa: Nosturiyritys Pekkaniska on tehnyt kuntoilusta miltei tavaramerkin. Yritys maksaa lenkkeilystä, pyöräilystä, kuntotapahtumiin osallistumisesta ja toimitusjohtajan voittamisesta leuanvedossa. Tupakoinnin lopettamisesta saa tuhat euroa ja tupakoimattomuus ja alkoholittomuuskin palkitaan.

Wau!

Itse uskon täysin, että hyviä asioita tapahtuu, kun keskitymme hyviin asioihin. Logiikka toimii tietysti myös toisinpäin. USA:n armeijan kapteenin Edward A. Murphyn mukaan nimetty laki sen tietää: 
"jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".

Mitähän tapahtuisi, jos suomalaiset johtajat lisäisivät keinoihinsa ripauksen innostusta, kannustusta ja motivointia? Ottaisivat mallia siitä, mikä toimii parhaiten kotona. Käyttäisivät aidosti aikaa löytämään jokaisen omin tapa toimia ja potkisivat rohkeasti eteenpäin valitulla polulla.

Koska johtaminen on kasvatustehtävä.

  Niin ja jätetään kokonaan se uhkailu ja kiristäminen, kotonakin ne tuotti vain pahaa mieltä. 

29. kesäkuuta 2015

Toivepostaus: maailman helpoin suklaakakku

Kuten kerroin aiemmin, juhlistimme viime viikon lopulla pojan syntymäpäiviä. Ensin oli talo täynnä lapsia, toisena päivänä sukulaisia. Itse sankari oli iloinen saamastaan huomiosta sekä tietysti lahjoista. 


Omiin vahvuuksiin ei kuulu leipominen. Tai kuuluu niin kauan kuin resepti on tarpeeksi helppo. Senpä vuoksi lähdin etsimää kakkua juhliin hakusanalla "helppo suklaakakku". Onneksi läksin enkä tarjonnut jälleen samaa rahka-tuorejuustokakkua mitä lähes aina. Alla olevassa kuvassa kakun päällä on valkosuklaakastiketta. 



Tämä on maailman helpoin kakkuohje: suosittelen.  

200 g tummaa suklaata
200 g voita
3 dl sokeria
5 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen cayennepippuria tai chiliä
Sulata suklaa ja voi isossa kattilassa matalalla lämmöllä. Ota kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan, ja lisää lopuksi vehnäjauhot, suola ja ripaus chilijauhetta. Vuoraa irtopohjavuoka (n. 20cm) leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa n.  25 min. Kun otat kakun uunista, se saa keskeltä hyllyä. Anna kakun jäähtyä kokonaan ja anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Nautinnollista esim. vaniljajäden kanssa.

Iloistun kovin jos kokeilet reseptiä ja kerrot mielipiteesi täällä.


Rentouttava kesäkuun loppua sulle! <3

26. kesäkuuta 2015

Mistä tietää, että kesäloma kolkuttaa?

Viime päivät ovat olleet yhtä lentoa; työmatkaa, lomapäivää, menoa ja tuloa. Pojan synttäreitä, päiviä, joista jää vahva tunnejälki.

Kaiken kiireen keskellä hukkaa helposti itsensä. Alkaa suorittamaan töitä, äitiyttä, vaimoutta. Elämästä tulee selvitymistaistelu, jonka voittaja ratkeaa illalla kun rojahtaa puolikuolleena omaan sänkyyn. Laittaa silmät kiinni ja mielen valtaavat asiat. Ei kauniit unet, ei paksu ihana lepo vaan palaverit, deadlinet, tavoitteet ja syntymäpäiväleikit.

Siitä tietää, että vuoden kohokohta, kesäloma, alkaa olla aika lähellä.



Elämä on loppujen lopuksi vain valintoja. On paljon asioita, joissa haluaa onnistua, mutta samalla elää niin kuin viimeistä päivää. Oman polkunsa pituutta ei voi tietää eikä kaikkea saada kerralla, mutta ehkä vuorotellen kuitenkin?

Syksyllä työvuosi starttaa uudelleen ja silloin akkujen olisi parasta olla nollattu. Tyytyväisenä todeta, ettei elämä olekaan jatkuvaa suorittamista vaan ihmisen parasta aikaa.

24. toukokuuta 2015

Saako toisen asioihin puuttua jos tarkoitus on hyvä?

Eilen salilla kesken omien treenien huomasin erään rouvan tekevän liikettä todella hurjalla tavalla. Kyseessä ei ollut mikään salikissa, josta näki, että tietäisi mitä tekee vaan selvästi aloittelija, jolla ei ollut tekniikka hallussa. Aikani sitä seurasin ja mietin milloin rouva loukkaa itsensä. Niinpä marssin hänen luokseen, pahoittelin että puutun ja ohjeistin nätisti tekemään liikkeen oikealla tavalla. 

Rouva kiitti kohteliaasti mutta kasvoista näin, että pahoitti mielensä.


Jäin miettimään, saako toisen asioihin puuttua jos tarkoitus on hyvä? Omaa lastani olen kasvattanut melko mustavalkoisesti, että muiden asioihin ei puututa ja nyt toimin itse päinvastaisesti. Lapsella puuttuminen ilmenee usein vilpittömänä uteliaisuutena tai ihmetyksenä. "Hei setä, äiti on sanonut, että kiroileminen on rumaa."

Ehkä puuttumisen sopivuus riippuu tilanteesta. En miettisi asiaa hetkeäkään jos kyseessä olisi heikompi osapuoli, vaikkapa lapsi tai eläin. Silloin myöskään asiayhteydellä ei olisi merkitystä, ihan sama olisiko lapsi vaarassa satuttaa itsensä tai tekemässä hölmöyksiä. 

Onkohan pulmassa ratkaisevaa se, että kyseessä oli toinen aikuinen ihminen? Täysivaltainen ja täyspäinen yksilö. Ehkäpä. 

Vaikka siis eilen pahoitin jonkun mielen puuttumalla, saatoin samalla estää hänen fyysisen loukkaantumisen. Itse arvostaisin, jos joku tulisi opastamaan silloin kun teen selvästi jotain väärin.

Päätinkin juuri jatkaa ihmisten loukkaamista ja lapseni kasvattamista perinteisesti: kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

22. toukokuuta 2015

Kevättä

Hahaa, elossa ollaan vaikka blogissa kuukauden hiljaisuus. Kevät on meillä aina yhtä haipakkaa, synttäreitä on kahdet, äitienpäivää juhlitaan ja tänä vuonna oli pienimuotoiset valmistujaisetkin.

Ja tietysti nautitaan pihalla auringon ensi säteistä, hurmaavista tuoksuista ja pikkulintujen laulusta. Mieli on iloinen kun kesä viimein tulee.

 Vappua biletettiin Sami Hedbergin seurassa, poika juhli tarhassa rokkitukkana. Töissä oli erityisen hauskaa #koskamävoin -teemalla ja bileiden jälkeen jonkun suu oli yhtä hammasta tyhjempi. 


Viides äitienpäivä oli jälleen ihana, mitä muutakaan se voisi olla? Aamu alkoi kahvilla sänkyyn. Saisin aamupalankin, muttei mun puuro-hera-raejuusto-mehukeittosekoitusta osaa täällä kukaan muu tehdä. Kahvi siis erittäin jees. Aamiaisen jälkeen koko jengi aamutreeniin BMX-radalle. Iltapäivällä oma äiti tuli kylään, syötiin marenkikakkua ja katsottiin kimpassa Espanjan GP.  


Kevääseen kuuluu myös ensimmäinen satamajäde, jotka herkuteltiin pojan kanssa lomapäivänä. Reissasin tuimana Vaasaan, poika sai uuden pääkallokypärän ja ajeli prätkällä Mikon kanssa. 


Kesälomaan on aikaa muutama viikko, aivan ihanaa, reipasta ja hymyntäyteistä alkukesää sulle!

<3

22. huhtikuuta 2015

Opinpolku oli pitkä mutta kivinen, vai oliko?

Mikähän ihme ihmisen saa tekemään ja haluamaan tiettyjä asioita aina uudelleen ja uudelleen? Havahduin tähän eilen löytäessäni itseni (taas) avoimen yliopiston sivuilta. Ei kai sitä koskaan voi liikaa asioista tietää?




Mun opinpolku on pitkä. Peruskoulun (9v) jälkeen aloitin kauppaoppilaitoksen ja lukion. Ekan vuoden jälkeen maailma kutsui ja lähdin 3kk Espanjaan hengailee. Sieltä palasin kesken lukuvuoden ja jatkoin pelkkää lukiota (4v). Ylioppilaaksi kirjoitin lopulta 2003. Jossain vaiheessa reppureissasin Thaimaassa taas 3kk.

Seuraavaksi pari välivuotta ja kovaa duunia ala-asteella avustajana. Toimin muuten myös ATK-opena, jestas. Sitten koitti kevät ja pääsykokeet. Luin kovasti yliopistoon Tampereelle, tähtäimessä tiedotusoppi ja toimittajan ura. Pääsykoepäivänä oli myös ammattikorkeakoulun kokeet ja siinä vaiheessa palasin lukion todennäköisyyslaskennan pariin. Halusin kouluun, joten päädyin ammattikorkeakoulun kokeisiin. Lopulta tradenomin paperit oli taskussa 2009 (4v).

Valmistujaispäivä on jäänyt mieleen, 6.6., samana päivänä oli pojan laskettu aika. Pääsin valmistujaisiin ja juhannuksena piipahti haikara. Männä vuosina olin opiskellut myös Kiinassa, matkannut sieltä maateitse Singaporeen (7kk), ollut kuukauden Intiassa, toisen Egyptissä ja ajanut autolla Saksasta kotiin.

Pari vuotta meni hujauksessa ja 2011 olin jälleen amkin kirjoilla, tällä kertaa Johtamisen erikoistumisopintojen parissa (1v). 2013 aloitin YAMKin, josta MBA-paperit kotiutin maaliskuussa (vajaa 2v).

Ja taas tekisi mieli mennä! Tällä kertaa kiinnostaisi työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot tai palata syvällä siintäviin unelmiin. Mun prio 1 työelämässä on kehittyä esimiehenä ja johtajana, ja psyka on aina kiinnostanut. Toisaalta liikunta on aina ollut lähellä sydäntä. Ehkäpä siis... ;)

Tällaista mielessä kotimatkalla tänään. 20 vuotta koulua takana eikä loppua näy, itsensä kehittäminen lähtee, yllätys yllätys, itsestä. Nyt sentään pikkuhiljaa alkaa olla selvillä suunta siitä, missä mä haluan isona olla.




Aurinko laskee mailleen kun matkaan kotiin. 

21. huhtikuuta 2015

Elämän pieniä suuria ajatuksia

Työmatkoilla on aika tylsää iltaisin, juuri sopivaa aikaa siis ajatella. Kotona elämä on niin hektistä, että on helpomaa selailla somea ja töllötellä telkkaa sen sijaan, että 
uppoutuisi ajatuksiinsa. 

Kiitollisuudesta on puhuttu viime aikoina jonkun verran, on päiväkirjaa ja Facebook-haastetta tyyliin kirjaa kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen. Molemmissa sama ajatus. Mietin tänään kiitollisuus-termiä, mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Netistä tietysti löytyy määritelmä: 

Kiitollisuus on määritelty positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon. Positiivisen psykologian piirissä on osoitettu, että kiitollisuuden tunne voi olla hyödyllinen kenelle tahansa ihmiselle. Se myös merkitsee, että 
emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan 
osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Mietin myös miltä elämä tuntuisi, jos joku asia, josta oon kiitollinen, otettaisiin pois. Kirjoitin joskus, kuinka pelkään sitä, että perheelle sattuu jotain. Tai pienemmässä mittakaavassa, jos menettäisin meidän kodin. Tai molemmat; joutuisin yksin johonkin pimeään kamalaan murjuun. Pinnallista, kyllä, mutta oma koti on kiitollisuuslistan yläpäässä. Yli menee vain perhe, rakkaimmat ja terveys.  

Elämä voi muuttua sekunnissa. Pienikin virhe voi mullistaa koko systeemin. 

Yritän muistaa sanoa myös ääneen asiat, joista olen kiitollinen. Muista säkin. Ota tänään rakkaimpasi kainaloon, rutista oikein kovaa ja kuiskaa kuinka tärkeä hän onkaan. 




 Huomenna kotiin, rutistamaan. <3

20. huhtikuuta 2015

Ajatuksia alaistaidoista - älykäs organisaatio

Alaistaidot on aihekokonaisuus, mistä olisi syytä puhua enemmän. Kaikki, riippumatta organisaatiotasosta, on jonkun alaisia, joten miksi näiden taitojen merkityksestä kuuluu yleisesti niin kovin vähän?  Älykäs organisaatio kehittää työelämätaitojen suhteen sekä esimiehiä että työntekijöitä, onhan onnistuminen monen tekijän summa. 

Työturvallisuuskeskus määrittää alaistaidot seuraavasti: 

Alaistaidoilla tarkoitetaan työntekijän kykyjä ja taitoja toimia työyhteisössään täysivaltaisena jäsenenä. Se on vastuullista vaikuttamista työntekijän roolissa, joka ei liity mihinkään työn muodollisiin vaatimuksiin vaan enemmänkin työntekijän asenteisiin työtä, työyhteisöä ja esimiestään kohtaan. Alaistaidot voidaan myös määritellä työntekijän auttamishaluksi ja kyvyksi toimia työyhteisössään rakentavalla tavalla, esimiestä ja työtovereita tukien ja perustehtävän suuntaisesti työskennellen.

Esimiehiä koulutetaan valtavasti mikä tietenkin on erinomaista, sillä kaikki tietää mitä huono johtaminen pahimmillaan aikaansaa. Johtaja kantaa päivittäin vastuun siitä, että työyhteisön tulos, fiilis, motivaatio ja osaaminen on parasta mahdollista tasoa. Entäpä jos joku osio yhtälössä ei toteudukaan, onko automaattisesti syy huonon johtamisen vai saattaako kolikon kääntöpuolella piillä toinen totuus? 

Kahden kauppa eli kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde

Työturva jatkaa: Työntekijä ja esimies muodostavat esimies-alaissuhteen, jossa esimies toteuttaa esimies- ja johtamistaitoja ja työntekijä alaistaitoja.  ...  Alaistaitoihin kuuluu velvollisuus huolehtia omalta osaltaan työpaikan viihtyisyydestä. Se sisältää yhteistyön työkaverien ja esimiesten kanssa ja rakentavaa mielipiteen ilmaisua asioiden eteenpäin viemisessä. Alaistaitoinen työntekijä luo omalta osaltaan me-henkeä, johon liittyy toisten huomiointi, kohteliaisuus, arvostus ja kunnioitus. 

Otan esimerkin hoiva-alalta. On tiimi, jossa työskentelee 10 hoitajaa ja heidän esimiehensä. Esimies on selkeyttänyt jokaisen henk. koht. tavoitteet ja sairaalan odotukset hoitajia kohtaan. Hän käy työvuoron aluksi läpi päivän kulun, viestittää mahdolliset muutokset ja huolehtii jatkuvasti, että osaaminen on ajantasaista. Hoitajien välinen suhde on kliininen työsuhde, pakolliset yhteiset asiat hoidetaan ja kahvilla keskustellaan säästä. Me-henki on olematon, potilaat valittelevat hoitajien kiirettä ja totista naamaa mutta muiden mittarien valossa kaikki näyttäisi olevan OK. Ehkä tuttu tilanne? 

Miten esimies voi vaikuttaa henkilöstön fiilikseen, edesauttaa hoitajien viihtyvyyttä ja edelleen palvelun tasoa? Taitava johtaja pyrkii motivoimaan yksilökohtaisesti, tukee kehittymistä, on kiinnostunut alaisistaan ja rakentaa tiimihenkeä erilaisilla tapahtumilla. Sille, että yksi hoitaja haluaisi olla lääkäri eikä motivoidu nykyisestä tehtävästään, toinen haaveilee lottovoitosta ja kolmas ei vaan voi sietää työkaveriaan, taitavakaan esimies ei voi mitään. Ketään ei pysty muuttamaan, onneksi. 

Luulen, että suomalaisesta työyhteiskunnasta näitä esimerkkejä riittää hurumycket. Kuinka monessa organisaatiossa siitä huolimatta budjetoidaan alaistaitovalmennukseen? 

Mahtavaa, että koulutetaan maailmanluokan esimiehiä. Onnistuneesta lopputuloksesta se on kuitenkin vasta puolet. 


Mahtavaa maanantaita sulle

Lainaukset täältä

18. huhtikuuta 2015

Ilahduttava ja erilainen lauantai

Yleensä meidän lauantait menee aina tietyllä, samalla kaavalla. Aamusali, syömiset, kauppareissu ja kotoilu. Rutiinit tuo turvaa, sanotaan, ja hyvältähän meidän kaava onkin tuntunut.

Tänään oltiin kuitenkin jo seiskalta nokka kohti Helsinkiä ja Fitness Classic kisoja. Jonkun väärinkäsityksen vuoksi luultiin meidän kaverin kisaavan jo klo 10 mutta selvisikin miltei perillä, et oikea aika on vasta klo 14.


Mitäpä sitten tekemään? Tietysti nauttimaan lapsivapaasta ajasta, Vantaalle bongailee lentokoneita ja Ikeaan shoppailee. Voi harmi! ;)


Houkuttelin Mikon aamiaisbuffetilla Ikeaan. Hyvä minä! 

Kisapaikalla Kulttuuritalolla oli komea tunnelma, monta tiukkaa urheilijaa ja innokasta fania. Kertoivat, että koko viikonloppuna kisaa yhteensä 333 urheilijaa. Hieno tapahtuma kaikkinensa ja kyllähän sieltä sai taas intoa omiinkin treeneihin. Erityismaininta näytteilleasettajille, kerrankin saatiin messuilta kassit pullolleen maistiaisia, kuten liha-/kanasipsejä. Yammee!



Nyt kotimatkalla, kotona odottaa Ikean tuliaiset paikalle laittoa ja Bahrainin aika-ajot (saadaan muuten kätevästi pyörimään alku jo kotimatkalla Sonera Viihteen kautta).


Me <3 weekend!

6. huhtikuuta 2015

Pitkää viikonloppua

Ihana mahtava pääsiäinen toi jälleen tullessaan neljän päivän vapaat. Pääsiäinen on ihan paras kirkkojuhla, koska on kevät ja edellämainittu vapaa.

Perjantain käytin vimmattuun siivoukseen, pesin sohvanpäälliset ja järjestelin paikat. Voin olla vähän hullu mutta oman kodin siivous on yksi parhaimpia tapoja rentoutua. Se on oikeasti kivaa.

Lauantaina aamujumpat, lapsukainen mummolaan ja mukavaa yhdessäoloa Mikon kanssa. 



Sunnuntaiaamupäivä J:n huoneen remppaa. Sitten perinteinen pääsiäislounas ja munaralli isomummolla. Mun mummi on maailman paras mummi, liian harvoin tulee sanottua sitä ääneen <3. Mun eka kesätyö oli olla mummin keittiöapulainen eräällä kurssikeskuksella. Se oli huippuduuni siihen aikaan koulun ohella, töitä oli kesä- ja elokuussa, heinäkuu oli lomaa. Työajat oli suht joustavat ja tunteja sai periaatteessa tehdä niin paljon kuin jaksoi. Mummin kanssa oli aina hauskaa, opin paljon ja oli kiva juoruilla (sukulaisista) ;).



Ensin äiti kainalossa... 


... sitten uninen poika.

Tänään maanantaina oli jälleen aamureeni ja pyöräilyt mennen tullen. Niin ja vähän Legon rakennusta,  mäkkäriä, renkaanvaihtoa, kahvivieraita ja pihan kuopsutusta. Ihan huippua siis!



Kyllä nyt taas jaksaa painaa. Huippuviikkoa sulle!

30. maaliskuuta 2015

Parin vuoden duuni

Sain tänään MBA-paperit ammattikorkeakoulusta ja nyt on aika helpottunut olo, täytyy myöntää. Tavoitteena oli valmistua vuodessa mutta opparin ohjaajan vaihdoksen myötä tapahtui vähän kaikenlaista. Meillä oli aluksi melkoisia näkemyseroja mutta loppua kohden yhteinen sävel löytyi. Lopulta yhteistyö sujui kiitettävästi ja mä olen kovin kiitollinen Marjalle kaikesta avusta. Kerroin millaista arvosanaa lähden tavoittelemaan ja sen myötä sain apua niin paljon kuin tarvitsin. Voin kertoa että lopussa yhteistyön määrä oli melko suuri... Mutta se kannatti, koska sain paremman arvosanan mitä lähdin hakemaan. :)

Parasta YAMKissa oli sen tiivis nivoutuminen omaan työhön. Varsinkin opparista sain enemmän mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Vaikka sen tekeminen oli välillä aikamoista tuskaa, voisin kliseisesti sanoa, että päivääkään en vaihtais pois. Olen loppujen lopuksi tosi tyytyväinen opparin tulokseen, vaikka julkaistusta työstä onkin itse palvelumallin kuvaus jätetty julkaisematta. Poistettu kappale sisältää niin paljon sisäistä tietoa, että pidetään se jatkossakin vain sisäisenä tietona. 

Täältä löytyy opinnäytetyön julkinen osuus. 


Pääsiäisenä joutuu muuten vähän kilistämään. 

22. maaliskuuta 2015

Treenijaoista

Vaikka erilaisista treenijaoista on kirjoitettu Google pullolleen, törmää silti usein keskusteluun siitä, mikä jako on kellekin paras. Mun lempilause aika monessa asiassa, niin myös tässä on: 

Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaista. 

Oikeanlainen jako riippuu monesta seikasta, kuten ihmisen treenihistoriasta, tavoitteista ja geeneistä. Joskus jollekin vain sopii paremmin 1-jakoinen, toiselle 4-jakoinen. Mun lemppari on 3-jakoinen, eli yhtenä päivänä treenaan jalat, toisena rinnan ja selän ja kolmantena kädet ja olkapäät.

Mutta parhaiten tulosta saan 1-jakoisella, joka pitää sykkeen korkeana ja rasittaa koko kropan kerralla. Tähän perustuu HST-treeni, mikä nyt on meneillään. HST:ssä jokaisella kerralla pistetään kroppa kovemmin hommiin. Ensimmäiset pari viikkoa 15 toiston sarjat, toiset kaksi viikkoa 10 toiston sarjat ja kolmas kahden viikon jakso 5 toiston sarjat. Kierron jälkeen palautellaan viikko ja aloitetaan alusta. Jokaisella treenikerralla lisätään vähän rautaa tankoon, treeni itsessään muodostuu raskaista perusliikkeistä. Treenin pituus on 15 toiston sarjoilla n. 1h 15min, aika lyhenee hieman samalla kun sarjatkin lyhenevät. 

Ensimmäisessä sarjassa haetaan tuntumaa ja lämmitellään lihasta (painotkin siis pienemmät). Sitä seuraa kaksi työsarjaa. Liikkeet ovat esimerkiksi: 

  1. Kyykky
  2. Maastaveto
  3. Kulmasoutu tangolla
  4. Kulmasoutu käsipainolla
  5. Penkki
  6. Flyes tai PeckDeck
  7. Pystypunnerrus 
  8. Vipunostot sivulle
  9. Hauiskääntö tangolla
  10. Ojentajat tangolla
  11. Vatsat

Mulla on vielä yksi 15 sarja edessä ja sen jälkeen 10 sarjoja seuraavat 6 treeniä. Lämpimästi suosittelen HST:tä testaamaan jos itseään haluaa haastaa. Lisätietoa esim. täältä.



Nyt saunaan ja sitten sohvalle kera Tähdet, tähdet. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa sulle!