14. lokakuuta 2014

Vitamiinit miehen tiellä pitää, vai pitääkö?

Mä olen ollut ylpeä siitä, että meidän perhe sairastaa ani harvoin. Ei meillä tähän mitään poppakonstia ole, vaan tässäkin pätee tasapaino syömisen, treenin ja levon suhteen.  Näiden lisäksi erilaiset vitamiinilisät ja mineraalit on päivittäin koko perheen käytössä. Wikipedia muuten tietää kertoa, että flunssa on Suomessa yleisin lääkärin päivystysvastaanotolle hakeutumisen syy. Aikuiset sairastuvat flunssaan 1-5 ja lapset 5-10 kertaa vuodessa.

Meidän edellinen flunssa taisi olla joskus viime helmikuussa.

Ja juuri kun pääsin kehumasta, iski mulle viikonloppuna oksutauti kuumeineen. Mutta ei siitä sen enempää, voiton puolella jo.

Niistä vitamiineista ja mineraaleista, meiltä löytyy monenmoista purkkia. Aamu alkaa aina monivitamiiniporetabletilla (Lidlin halpista). En tiedä onko tästä mitään hyötyä, taitavat pitoisuudetkin olla aika minimaaliset, enemmän mentaalipuolen juttu kaiketi. Aikuiset heittää sekaan MSM:ää (eli orgaanista rikkiä). Tieteelliset tulokset tämän suhteen ovat ristiriitaiset, mutta moni taho suosittelee. Kyytipoikana huiviin Omega3:set. Erikseen 500mg C:tä ja D:tä 10 µg. Nämä siis aamuisin.



Viimeiseksi illalla koko porukka ottaa vielä magnesium-purutabletit, aikuiset kokonaisen ja lapsukainen puolikkaan. Aiemmin J:tä lähes joka yö vaivanneet kasvukivut ovat vähentyneet ehkä puolivuosittaisiin kertoihin. Kokemuksesta voin myös kertoa, että purkillinen magnesiumia ei suinkaan tapa 13-kiloista koiraa, vaan saa sen vatsan vain mukavasti sekaisin. En suosittele kokeilemaan. Varsinkaan jos säilyttää purkkia makuuhuoneessa, kuten me.




Muita treeniä tehostavia aineita meillä on käytössä bcaa, beta-alaniini, hera-proteiini, kreatiini ja treenijuoma. Näitä käyttää vain aikuiset - joskin heraa ja prodepatukkaa on saanut lapsikin joskus maistaa.

Kuten sanottu, ei auttaneet vitamiinit ja muut oksutautia rantautumasta. Ja kyllä syö mieltä, kun on yrittänyt painoa (ja tuloksia) nostaa ja sitten tulee muutaman päivän paasto. Heippahei vaivalla kerätty massa.


Loppuun kuntokuvaa viime viikolta, ilme tuimana pukuhuoneen saliselfiessä. Aina on muuten kauhea kiire saada otettua pakollinen kehityskuva, koska hävettää aivan simona jos joku näkee kyseisen operaation. Tällä siis perustelen epätarkkaa kuvaa ja kehnoa asentoa ja ilmettä ;).


Toivottavasti kunto antaa myöten päästä huomenna salille, luvassa on kuitenkin ensin töissä pitkään odotettu workshop. Siitä sitten viiden päivän syyslomalle, lomps.

Ei kommentteja: