8. lokakuuta 2014

Tarina siitä, kun hän tuli kaapista ulos.

Jonkin aikaa olen jo miettinyt Aamutuulin missiota, miksi koko blogi on olemassa ja mihin tällä pyrin.
Koko asia selveni mulle tänään. Aloitetaan tarinalla.

Postasin tänne ensimmäisen viestin reilut kolme vuotta sitten. Blogin ensimmäinen teksti alkoi näin:

Päätin perustaa tämän blogin antamaan inspiraatiota ja kannustusta kaikille, jotka haaveilevat elämän uusista tuulista. Olivatpa ne työn, koulutuksen tai vaikkapa perheen tiimoilta, kaikissa niissä on yhteistä yksi asia.

Rohkeus.

Ilman tuota sanaa moni asia olisi jäänyt tekemättä; ensimmäiset askeleet ottamatta, maailmanennätykset rikkomatta, rauhat solmimatta. Jos emme itse uskalla toteuttaa unelmiamme, kuka sen tekisi puolestamme?

Ei kukaan. 

Mulla oli tuolloin juuri vaihtumassa työpaikka, olin ottamassa askelta kohti tuntematonta. Tulin töihin Soneralle ja se oli mun työelämän paras päätös. Kolmen vuoden aikana olen kokenut vaikka ja mitä. Kaikki tiedetään, että töissä toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Niin myös mulla. Positiivinen ajattelu on siivittänyt mun matkaa eteenpäin.

Aluksi tämän blogin piti kertoa mun matkasta personal traineriksi. Paljon olen täällä treeneistä kyllä kirjoittanutkin, mutta valmentajaa musta ei ainakaan vielä ole tullut. Ehkä joskus vielä tulee ihan omaksi iloksi, mutta ammatinvaihto ei enää pitkiin aikoihin ole ollut ajatuksissa.

Kolmevuotisen soneralaisuuden aikana olen saanut olla esimies monelle mielenkiintoiselle ja mahtavalle ihmiselle. Yksi merkittävimmistä juonenkäänteistä mun työtarinassa tapahtui tässä kuussa. Ylpeänä nyt kerron, että meidän äärimmäisen ammattitaitoinen tiimi hoitaa koko Soneran asiakaskunnan sosiaalisen median asiakaspalvelua. Olipa kyseessä yritys- tai kuluttaja, me hoidetaan hommat kuntoon. Ja mulla on kunnia leadata tätä väkeä kohti menestystä!

Palaan tarinan alkuun, jossa kirjoitin, että rohkeus on kaiken perusta. Allekirjoitan tämän edelleen. Toki mukana on ollut myös tärkeitä ihmisiä tukemassa (kiitos perhe <3), suotuisia tuulia ja hemmetisti duunia. Ilmaiseksi ei mitään tule.

Miten tämä kaikki liittyy tarinan nimeen, kaapista ulos tulemiseen ja blogin missioon? Mä päätin tänään, että jatkossa toimin kaikkialla somessa, myös täällä blogissa omalla nimellä. Lisäksi jaan ilomielin tarinoita omalta esimiesmatkalta. Nyt mun tiimiläiset on kauhuissaan - lupaan jättää teidän nimet mainitsematta ;).

Sonera on täynnä mahdollisuuksia ja huippulahjakkaita tyyppejä, olkoon mun tarinani yksi esimerkki niistä.



Kiitos kuin luit ja aurinkoa päivään,
-jennimari

Ei kommentteja: