28. lokakuuta 2014

Eat'n live

Pari kuukautta sitten saavutin mun yhden pitkäaikaisen tavoitteen kun sain maastavedossa ykkösen sadalla kilolla. Nyt haaveilen työsarjasta samalla painomäärällä, muutaman kilon - ja kuukauden - päästä tämä onnistuu.

Me ollaan nimittäin muutama viikko noudatettu HST-treeniä. Rankkaa on ollut, mutta tuloksiin olen ihan tyytyväinen vaikka reilu viikko menikin vuodepotilaana. Sairastaessa lähti muuten 1,5kg painosta, ei hyvä.

Suurin haaste on edelleen säännöllinen syöminen, varsinkin kun töissä mielenkiintoiset hommat vievät mukanaan. Reissupäivät ovat vielä asia erikseen, kylmä pakasterasialounas kun ei oikein nappaa. Banaani ja jonkinlainen prode ovat välipalana pelastus, lounasta nekään ei tietysti korvaa.

Banaanista puheen ollen. Mä olen syönyt banaanikaurapuuroa koko ikäni. Sen tekeminen on tarkkaa; kuuman puuron sekaan sekoitetaan haarukalla muussattu hedelmä, pilkottu ei todellakaan käy. Myöhemmin sekaan on eksynyt myös raejuusto, soijalesitiini ja mustikkakeitto. Banaani jakaa mielipiteet kuten aurajuusto, täällä kuitenkin muutama fakta kiinnostuneille.

Olen rauhoittanut omasta työkalenterista lounasajan, sillä se on hetki, josta en tingi. Yleensä käyn syömässä toimiston työpaikkaraflassa. Ennen kannoin töihin aina eväät, mutta buffetista saan koottua monipuolisemman aterian kuin edellispäivän kotiruuasta. Niin tai näin, tarvittavia kaloreita on pirun vaikea saada kokoon. Mun mielestä treenaamisen vaikein osuus onkin syöminen.

Ei kommentteja: