28. tammikuuta 2014

Gonna change?

Kirjoittelin esseetä aiheesta, joka on nykyisin arkipäivää jokaisen elämässä: muutosjohtajuudesta ja -vastarinnasta. Jokainen meistä on joko muutosmyönteinen tai -vastustaja ja ryhmä saattaa vaihdella muutoksesta riippuen. Henkilökohtaisen elämän ja työelämän muutosten sietokyky on erilainen.


Jäin pohtimaan omia elämän varrella tapahtuneita muutoksia. Suurimmat ja voimakkaimmin tunteita herättävät liittyvät perheeseen (avioliitto, lapsi, erot, surut ja ilot), aika monella varmasti näin. Toisaalta työpaikan vaihdot, uudet tehtävänkuvat ja haasteet ovat olleet merkittäviä muutoksia nekin.



Kaikkia omia muutoksiani yhdistää kuitenkin sama lopputulema: onnellinen loppu. Vaikka muutos on ollut kuinka kipeä tahansa ja vienyt paljon voimavaroja, on lopussa aina häämöttänyt jotain todella positiivista.


Ei liene epäselvää kumpaan ryhmään itse kuulun. Kyllä, muutosmyönteisiin. Vaihtelen kotona huonekalujen järjestystä, verhoja, kukkien paikkoja. Musta on mukavaa vaihtelua kun asiat muuttuvat. En myöskään turhaan stressaa isoistakaan muutoksista, kyllä asiat aina suttaantuvat ja löytävät omat paikkansa.

Mikä tämän ajatelman viesti oli? Nooh, ensi kerralla, kun muutosten (vasta)tuulet puhaltaa vasten kasvoja, voisi mieleen putkahtaa myös ajatus, että tästä voi oikeasti seurata myös jotain hyvää.

Todella hyvää.

Ei kommentteja: