6. joulukuuta 2014

DIY koiran peti, vanha petari uusiokäyttöön

Vanha vaahtomuovipetari on jo jonkun aikaa odottanut inspiraatiohetkeä, idea on ollut jo pitkään mutta aika on tuntunut olevan kortilla. Tänään koitti se hetki.

Leikkasin 160x200cm patjan neljään 80x100cm osaan. Koska patjalla ei ollut kuin muutama sentti paksuutta, laitoin kaksi palaa päällekkäin.



Sitten ompelukone esiin ja Ikean halpispussilakana palasiksi. Ompelin päällisen tyynyliinamaiseksi, jotta se istuu siististi patjan päälle mutta on helppo irrotaa pesuun. Toisen päällisen tein vanhasta reunalakanasta (kiitos kummitäti-Pia). ;)


Ikea pääsi yläkertaan yöpediksi, ja pitsilakana jäi alas päiväkäyttöön. Hyvin näytti kierrätyspeti Väinölle kelpaavan. Aikaa projektiin meni alle tunti.


4. joulukuuta 2014

Pakollinen päivitys

Joku saattaa huomata, että mun blogielämä on lopahtanut tai ainakin laantunut. Samaan aikaan mä olen myös lopettanut muiden blogien lukemisen. Ehkä vähän karua myöntää, mutta kun päivät puhutaan somesta töissä, ei vaan jaksa enää kotona. Elämässä on niin paljon muutakin.

Kokemus syntyy tässä ja nyt. Nykyhetki voi olla viimeinen.

Tässä pari kuvaa viime päivistä. Enemmän duoo, vähemmän soloo.


 Viime viikon lomailin, Väinökin sai huomiota.


Saako joku 5-vuotiaasta tavallisia kuvia? Meillä on nykyään aina silmät kierossa.


Joulukalenterin tekoa.


Torkkupeitto valmistumassa.


Ihanaa joulun odotusta!

16. marraskuuta 2014

Jokaisella pitäisi olla joku, joka puhuu sun kanssa yhteistä kieltä

YAMK-opinnot on loppusuoralla. Oikeammin ne on ollut niitä jo viime keväästä lähtien, mutta syksy on ollut joutokäyntiä. Lopputyökin on lähes valmis, pientä rutistusta se vielä vaatii.

Mun piti valmistua jo viime keväänä niin, että olisin saanut opinnot lukuvuodessa purkkiin. Aloitin lopputyön tekemisen heti opintojen alussa  ja sain ohjaajakseni opettajan, jonka kanssa olin aiemmin Johtamisen erikoistumisopintojen lopputyön tehnyt. Me puhuttiin samaa kieltä, yhteistyö sujui mutkitta ja työ lähti hyvin käyntiin. Sitten, kuten elämällä on tapana tehdä, asiat muuttuivat kun ohjaaja vaihtoi työpaikkaa. Harmi!

Uuden ohjaajan kanssa tekeminen ei tuntunut samalta. Ei mulla uudesta mitään moitittavaa ole, me ollaan vaan niin erilaisia, ettei olla oikein löydetty yhteistä kieltä. Hän on tutkija, mä enemmän kehittäjä. Työn tekeminen on viivästynyt kun ei ole samanlaista sparrikaveria kuin aiemmin.

Ihan sama on muuten työelämässä. Jokaisella pitäisi olla yksi omasta mielestä itseään fiksumpi mentori, jonka puoleen kääntyä kun pattitilanne yllättää. Joku, joka uskaltaa sanoa suoraan mielipiteensä ja kyseenalaistaa sun näkemykset. Sellainen, johon voi luottaa. Ystävä.

Mun ystävä on vanha esimieskollega, jota mä ihailen. Ihan vaan siksi, että hänellä on jalat maassa ja järki päässä. Kun mä olen helposti innostuva, innostuttava ja nopeasti eteenpäin siirtyvä, hän on mun vastakohta. Analyyttinen, pohdiskeleva ja järkevä. Siksi me ollaankin hyvä tiimi, toivottavasti pystyn antamaan yhtä paljon kuin itse saan.

Tuosta lopputyöstä vielä. Marraskuun lopulla meillä on viikon syysloma ja sen aikana olisi tarkoitus työ saada valmiiksi. Ellen sitten saa vakuutettua muuta perhettä äkkilähdön tarpeellisuudesta ja makaa lomaa hömppäkirja naamalla varpaat altaassa lilluen.

28. lokakuuta 2014

Eat'n live

Pari kuukautta sitten saavutin mun yhden pitkäaikaisen tavoitteen kun sain maastavedossa ykkösen sadalla kilolla. Nyt haaveilen työsarjasta samalla painomäärällä, muutaman kilon - ja kuukauden - päästä tämä onnistuu.

Me ollaan nimittäin muutama viikko noudatettu HST-treeniä. Rankkaa on ollut, mutta tuloksiin olen ihan tyytyväinen vaikka reilu viikko menikin vuodepotilaana. Sairastaessa lähti muuten 1,5kg painosta, ei hyvä.

Suurin haaste on edelleen säännöllinen syöminen, varsinkin kun töissä mielenkiintoiset hommat vievät mukanaan. Reissupäivät ovat vielä asia erikseen, kylmä pakasterasialounas kun ei oikein nappaa. Banaani ja jonkinlainen prode ovat välipalana pelastus, lounasta nekään ei tietysti korvaa.

Banaanista puheen ollen. Mä olen syönyt banaanikaurapuuroa koko ikäni. Sen tekeminen on tarkkaa; kuuman puuron sekaan sekoitetaan haarukalla muussattu hedelmä, pilkottu ei todellakaan käy. Myöhemmin sekaan on eksynyt myös raejuusto, soijalesitiini ja mustikkakeitto. Banaani jakaa mielipiteet kuten aurajuusto, täällä kuitenkin muutama fakta kiinnostuneille.

Olen rauhoittanut omasta työkalenterista lounasajan, sillä se on hetki, josta en tingi. Yleensä käyn syömässä toimiston työpaikkaraflassa. Ennen kannoin töihin aina eväät, mutta buffetista saan koottua monipuolisemman aterian kuin edellispäivän kotiruuasta. Niin tai näin, tarvittavia kaloreita on pirun vaikea saada kokoon. Mun mielestä treenaamisen vaikein osuus onkin syöminen.

14. lokakuuta 2014

Vitamiinit miehen tiellä pitää, vai pitääkö?

Mä olen ollut ylpeä siitä, että meidän perhe sairastaa ani harvoin. Ei meillä tähän mitään poppakonstia ole, vaan tässäkin pätee tasapaino syömisen, treenin ja levon suhteen.  Näiden lisäksi erilaiset vitamiinilisät ja mineraalit on päivittäin koko perheen käytössä. Wikipedia muuten tietää kertoa, että flunssa on Suomessa yleisin lääkärin päivystysvastaanotolle hakeutumisen syy. Aikuiset sairastuvat flunssaan 1-5 ja lapset 5-10 kertaa vuodessa.

Meidän edellinen flunssa taisi olla joskus viime helmikuussa.

Ja juuri kun pääsin kehumasta, iski mulle viikonloppuna oksutauti kuumeineen. Mutta ei siitä sen enempää, voiton puolella jo.

Niistä vitamiineista ja mineraaleista, meiltä löytyy monenmoista purkkia. Aamu alkaa aina monivitamiiniporetabletilla (Lidlin halpista). En tiedä onko tästä mitään hyötyä, taitavat pitoisuudetkin olla aika minimaaliset, enemmän mentaalipuolen juttu kaiketi. Aikuiset heittää sekaan MSM:ää (eli orgaanista rikkiä). Tieteelliset tulokset tämän suhteen ovat ristiriitaiset, mutta moni taho suosittelee. Kyytipoikana huiviin Omega3:set. Erikseen 500mg C:tä ja D:tä 10 µg. Nämä siis aamuisin.



Viimeiseksi illalla koko porukka ottaa vielä magnesium-purutabletit, aikuiset kokonaisen ja lapsukainen puolikkaan. Aiemmin J:tä lähes joka yö vaivanneet kasvukivut ovat vähentyneet ehkä puolivuosittaisiin kertoihin. Kokemuksesta voin myös kertoa, että purkillinen magnesiumia ei suinkaan tapa 13-kiloista koiraa, vaan saa sen vatsan vain mukavasti sekaisin. En suosittele kokeilemaan. Varsinkaan jos säilyttää purkkia makuuhuoneessa, kuten me.




Muita treeniä tehostavia aineita meillä on käytössä bcaa, beta-alaniini, hera-proteiini, kreatiini ja treenijuoma. Näitä käyttää vain aikuiset - joskin heraa ja prodepatukkaa on saanut lapsikin joskus maistaa.

Kuten sanottu, ei auttaneet vitamiinit ja muut oksutautia rantautumasta. Ja kyllä syö mieltä, kun on yrittänyt painoa (ja tuloksia) nostaa ja sitten tulee muutaman päivän paasto. Heippahei vaivalla kerätty massa.


Loppuun kuntokuvaa viime viikolta, ilme tuimana pukuhuoneen saliselfiessä. Aina on muuten kauhea kiire saada otettua pakollinen kehityskuva, koska hävettää aivan simona jos joku näkee kyseisen operaation. Tällä siis perustelen epätarkkaa kuvaa ja kehnoa asentoa ja ilmettä ;).


Toivottavasti kunto antaa myöten päästä huomenna salille, luvassa on kuitenkin ensin töissä pitkään odotettu workshop. Siitä sitten viiden päivän syyslomalle, lomps.

8. lokakuuta 2014

Tarina siitä, kun hän tuli kaapista ulos.

Jonkin aikaa olen jo miettinyt Aamutuulin missiota, miksi koko blogi on olemassa ja mihin tällä pyrin.
Koko asia selveni mulle tänään. Aloitetaan tarinalla.

Postasin tänne ensimmäisen viestin reilut kolme vuotta sitten. Blogin ensimmäinen teksti alkoi näin:

Päätin perustaa tämän blogin antamaan inspiraatiota ja kannustusta kaikille, jotka haaveilevat elämän uusista tuulista. Olivatpa ne työn, koulutuksen tai vaikkapa perheen tiimoilta, kaikissa niissä on yhteistä yksi asia.

Rohkeus.

Ilman tuota sanaa moni asia olisi jäänyt tekemättä; ensimmäiset askeleet ottamatta, maailmanennätykset rikkomatta, rauhat solmimatta. Jos emme itse uskalla toteuttaa unelmiamme, kuka sen tekisi puolestamme?

Ei kukaan. 

Mulla oli tuolloin juuri vaihtumassa työpaikka, olin ottamassa askelta kohti tuntematonta. Tulin töihin Soneralle ja se oli mun työelämän paras päätös. Kolmen vuoden aikana olen kokenut vaikka ja mitä. Kaikki tiedetään, että töissä toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Niin myös mulla. Positiivinen ajattelu on siivittänyt mun matkaa eteenpäin.

Aluksi tämän blogin piti kertoa mun matkasta personal traineriksi. Paljon olen täällä treeneistä kyllä kirjoittanutkin, mutta valmentajaa musta ei ainakaan vielä ole tullut. Ehkä joskus vielä tulee ihan omaksi iloksi, mutta ammatinvaihto ei enää pitkiin aikoihin ole ollut ajatuksissa.

Kolmevuotisen soneralaisuuden aikana olen saanut olla esimies monelle mielenkiintoiselle ja mahtavalle ihmiselle. Yksi merkittävimmistä juonenkäänteistä mun työtarinassa tapahtui tässä kuussa. Ylpeänä nyt kerron, että meidän äärimmäisen ammattitaitoinen tiimi hoitaa koko Soneran asiakaskunnan sosiaalisen median asiakaspalvelua. Olipa kyseessä yritys- tai kuluttaja, me hoidetaan hommat kuntoon. Ja mulla on kunnia leadata tätä väkeä kohti menestystä!

Palaan tarinan alkuun, jossa kirjoitin, että rohkeus on kaiken perusta. Allekirjoitan tämän edelleen. Toki mukana on ollut myös tärkeitä ihmisiä tukemassa (kiitos perhe <3), suotuisia tuulia ja hemmetisti duunia. Ilmaiseksi ei mitään tule.

Miten tämä kaikki liittyy tarinan nimeen, kaapista ulos tulemiseen ja blogin missioon? Mä päätin tänään, että jatkossa toimin kaikkialla somessa, myös täällä blogissa omalla nimellä. Lisäksi jaan ilomielin tarinoita omalta esimiesmatkalta. Nyt mun tiimiläiset on kauhuissaan - lupaan jättää teidän nimet mainitsematta ;).

Sonera on täynnä mahdollisuuksia ja huippulahjakkaita tyyppejä, olkoon mun tarinani yksi esimerkki niistä.



Kiitos kuin luit ja aurinkoa päivään,
-jennimari

25. heinäkuuta 2014

Lomalaiset

Loman kolmas viikko on loppusuoralla. Meidän kesät on siitä erikoiset, että ollaan pojan kanssa kaksistaan koko loma, talvella sitten nautitaan koko perheen voimin lyhyemmistä lomista. Näin ollen kesälomaan on mahtunut paljon kotona oleilua, skeittiparkissa notkumista ja lähimaastoissa pyöräilyä.

Ei siinä - tämä on mun elämää parhaimmillaan! <3



Selkä oli melko hyvässä kunnossa jo, tosin nitkautin sen uudelleen pyörällä temppuillessa tällä viikolla. Treenaamaan on kuitenkin päästy (mavea tietysti lukuunottamatta), kyllä se selkäkin siitä pikkuhiljaa paranee. Kirpparilöytö eiliseltä oli 6kg kahvakuula eurolla kaveriksi vaatekaapin nurkassa nököttävälle 10kg kuulalle. Näillä tehoa kotireeneihin. 



Oon hurahtanut smoothieiden tekoon vasta nyt kun ne on kai jo vähän oldschool, heh. Tänä aamuna blenderissä pyörähti porkkana, pakastemangoa, omena-Skyr ja kunnon loraus kevytmaitoa. Lisänä hyppysellinen spirulinaa. Muutamalla ainesosalla taivaallisen raikas aamiainen. Arviolta noin 25g prodea, 35g hiilareita ja 5g rasvaa, energiaa n. 300kcal, ihan hyvät suhteet siis.



 Nyt on aika keskittyä hetkeen ja loppulomaan. Mahtavaa viikonloppua jokaiselle!

17. heinäkuuta 2014

Tärkeää asiaa lohesta

Katselin aamulla SuomiAreenaa ja siellä oli (ihku ;) Jasper Pääkkönen puhumassa painavaa asiaa lohesta. Jasper on tunnettu Itämeren lohen suojelun puolestapuhuja ja valittu viime vuonna Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseuran toimesta Vuoden kalamieheksi.  Vaikka suhteellisen valveutuneena itseäni pidänkin, koin keskustelusta jonkinlaisen ahaa-elämyksen.

Kaikki tuntee lohen. Siinä on paljon hyvää rasvaa, se sisältää arvokasta D-vitamiinia ja sitä voi valmistaa lukemattomin eri tavoin.


Se, mitä moni ei varmaan tiedä tai tule kalatiskillä ajatelleeksi, on, että Itämeren lohi on luokiteltu uhanalaiseksi. Silti suomalainen lainsäädäntö sallii sen kalastamisen ja myymisen. Tämän lisäksi Itämeren lohi sisältää niin paljon myrkkyjä, että Suomi on yksi harvoista maista, joka sallii sen ravinnoksi ihmiselle. Siitä huolimatta sitä ei saa lain mukaan Suomessakaan syöttää sioille!


 
Ja me vedetään graavilohta, uunilohta, savustettua ja ties mitä, merilohesta. Nam! Eviran syöntisuosituksen mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.

No mitä lohta me voidaan sitten syödä?

Jasperin mukaan kasvatettu luomulohi on paras valinta. Jätetään siis kalatiskille se "tavallinen merilohi",  jota kaupat käyttävät usein sisäänheittotuotteina. Maksetaan pikkasen enemmän kalasta, joka paitsi sisältää vähemmän myrkkyjä, ei myöskään ole uhanalainen.

WWF suosittelee seuraavaa: 
  • suosi kasvatettua luomumerkittyä lohta
  • osta harkiten istutettua, rasvaeväleikattua Itämeren lohta ja kasvatettua norjalaista lohta ja
  • vältä Itämeren villiä lohta ja kasvatettua chileläistä lohta

Lisää aiheesta mm:

http://wwf.fi/kalaopas/
http://yle.fi/uutiset/jasper_paakkonen_itameren_lohta_ei_saa_syottaa_sioille_-_ainoastaan_ihmisille/6677699
http://www.hs.fi/aihe/itamerenlohi/


*kuvat lainattu Googlesta*

15. heinäkuuta 2014

Unelmia ja ajatuksen virtaa

Lomalla on ollut aikaa ajatella kaikenlaista. Vain kesällä on kuukauden kiireetön ajanjakso, jolloin voi rauhassa pohdiskella asioita. Ei mitään elämää suurempaa vaan sellaista, jota ei ehdi tai jaksa miettiä arkisin.

Siinä tuoksinnassa palasin kolme vuotta taaksepäin syyskuulle, kun perustin tämän blogin. Olin  istunut viikonlopun hyvinvointivalmentajakurssilla ja saanut kärpäsenpureman mahdollisesta alanvaihdosta. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli seurata matkaani kohti PT-opintoja. Jossain vaiheessa nykyinen duuni imaisi mukaansa niin, että tavoite vaihtui MBA-opintoihin, jotka muuten ovat syksyllä pulkassa.

Nyt ajatus tuosta alkuperäisestä tavoitteesta, unelmasta, on jälleen nostanut päätään. Pitäisikö kuitenkin perehtyä ammatillisesti hyvinvoinnin ja liikunnan suuntaan? Alanvaihtoa tässä tuskin kukaan on tekemässä, mutta miksi en seuraisi haaveita ja tekisi niistä ainakin osittain totta? Isoja kysymyksiä näin lomalla pohdittavaksi.

**

Salilta on pidetty väliviikkoa. Pyritään kuukauden - parin välein pitämään kevyt viikko, sellainen, jolloin pysytään pois salilta. Juostaan ja pyöräillään, hiihdetään ja kävellään. Annetaan kropalle aikaa palautua ja mielen rahoittua. Kevyelle viikolle osui sattumalta myös ensimmäinen lomaviikko.




Lomaliikuntaa, tässä ollaan temppuilemassa skeittipuistossa. BMX on meillä kova juttu :).

24. kesäkuuta 2014

Kai sitä tekemällä oppii?

Viikko alkoi tuttuun tapaan treenillä, ja eilen olikin vuorossa selän ja rinnan kuritus. Mulla on tavoitteena 100 kilon haamuraja maastavedossa ja sitä tietysti eilenkin yrittämään. No ei ihan ennätykset paukkuneet, selkä kylläkin.

En voi kuin itteäni syyttää, kaksi emävirhettä nimittäin tein. En lämmittänyt saati venyttänyt alaselkää kunnolla.
Jos sitä taas vähän aikaa muistaisi kehonhuollon abc:n. Lämpöä, venytystä ja kuritusta sopivassa suhteessa. Lepoa ja syömistä kokonaisuudesta unohtamatta. Nih.

Kuulostaa helpolta - mikä ihme siitä tekee niin kovin vaikeaa käytännössä?

Asiasta kukkaruukkuun. Väinö sen osaa, mökillä rentoutumisen nimittäin.

18. kesäkuuta 2014

Tiimipäivää Vierumäellä

Eilen vietin unohtumattoman iltapäivän Vierumäellä mahtavien tiimiläisteni kanssa. Olin varannut meille muutaman tunnin omannäköistä ohjelmaa; ensin jousiammuntaa, sitten hyvää ruokaa ja lopuksi kiipeilyä Flowparkissa. Rajoja tuli koeteltua urakalla, suosittelen kiipeilypuistoa lämpimästi ihan jokaiselle - varsinkin korkeanpaikankammoisille tai muuten vaan aremmille tyypeille ;).

Kohti maalia. Ilme ei ole tarpeeksi tiukka napakymppiin, mutta yrityshyväkymppi.

Varusteiden laittoa.



Tässä vielä hymyilyttää. Korkeutta 13m ja edessä veikeän näköiset keinut.


Ja veikeät ne todellakin olivat. Tekniikkalaji, sanoisin.


Verkot oli mun koetinkivi. Voin sanoa, että tämän jälkeen hapotti. Asiaa ei helpottanut kova tuuli eikä alhaalla olevat 13 metriä ilmaa.


Tasanne häämöttää.




Olihan reissu! Tänne on päästävä uudelleen kera perheen.

Asteikolla 0-10 kuinka todennäköisesti suosittelisit puistoa tuttavallesi? Hmm.. no napakympillä tietysti.

15. kesäkuuta 2014

Onnea muru!

Viikonloppuna on juhlittu 5-vuotiasta kullannuppua. Kaverit kestittiin lauantaina ja tänään oli sukulaisten vuoro. Mukavaa, joskin rankkaa on ollut.
Ens viikon tankkaukset on samalla hoidettu: kuppikakkua, juustokakkua, savulohitahnaa ja ruissipsejä... olo on just sen mukainen kun kuvitella saattaa.
Huomenna pääseekin taas töihin lepää ;).
Merirosvoleivokset nakuna ennen valkosuklaakermavaahtoa.
Pukylla pääsee myös mettässä.
Lasten aarrekartta. Jokaisella pistellä oli pieni yllätys; tytöille pinnit ja pojille pikkuautot. Namia tietysti myös.

8. kesäkuuta 2014

Tekopyhää? ;)

Oma blogi on hauska paikka, koska sinne voi kirjoitella ihan mitä mieli vaan tekee. Vaikka kaikenlaista sellaista, mikä facebookissa ärsyttää.

Positiivisuushaaste oli yksi sellainen. Kirjoitin tänne joku sata vuotta sitten Gratitute-journalista, eräänlaisesta päiväkirjasta, johon kirjoitetaan kolme positiivista asiaa joka ilta. Kun sama idea sitten lähti leviämään facessa, oli se omalla kohdalla jo aika nähty. Mutta hienoa on toki se, että alituisen valittamisen sijaan porukat pysähtyy miettimään hyviä asioita elämässään, olkoon se sitten vaikka jonkun yhteisön kautta.

Toinen puistatus on "juoksin tänään 26 kilometrin lenkin, ja tässä todisteena kuvakaappaus Runkeeperistä" -ihmiset. Hienoa, että juoksit. Mutta kertoisitko miksi haluat jakaa sen jokaiselle kolmellesadalle facebook-tuttavallesi? Mäkin oon laittanut kuvakaappauksia tänne, josta ne näkee vain sellaiset tyypit, joita luultavimmin kiinnostaa mun treenit.

Kolmas on uusi vauva tai koira -ihmiset. Nyt se syö, nyt se nukkuu. Tässä se on oikealta ja tässä vasemmalta. Mutta ei voi moittia, onhan vauva tai koiranpentu maailman ihanin olento. Tuoksuukin niin hyvälle. Mäkin sorruin tähän silloin ku poika syntyi. Mut hei. Näiden ihmisten jutut piilotetaan aika nopeasti, koska muita ei vaan kiinnosta sen vauvan tekemiset 24/7. Paitsi sitä kummitätiä, joka tykkää jokaisesta postauksesta. Kuuluuhan se vähän niinku rooliin.

Jere Karalahtea lainatakseni; ugh, olen puhunut.

Muuten, tällanen look...


...syntyy tällasella ihanuudella. <3


Ah, kesä. Neljä viikkoa neljän viikon lomaan.

29. toukokuuta 2014

Vapaapäivää!

Arkivapaa on yksi maailman paras keksintö - varsinkin työntekijän näkökulmasta. Ja varsinkin kun kyseessä on helatorstai, jota seuraa lomapäiväperjantai. Ei voi valittaa.

Kiristelyä olisi virallisesti jäljellä kaksi päivää. Paino on tippunut 0,5 kg viikkovauhtia, joten ihan en tavoitteessa painon suhteen ole. Mutta mikä parasta, fläsä on lähtenyt pääosin vatsan seudulta, joten siinä mielessä olen täysin tyytyväinen tulokseen.

Toukokuu ei ole ollut painajaismainen, vaikka olen jonkin verran enemmän tarkkaillut syömisiä. Lounaan olen hotkinut työpaikkaruokalassa, ravintolassa käynyt pari kertaa ainakin ja hampparia sekä jädeäkin mennyt. Elämästä on siis nautittu ja silti puntarin luku on pienentynyt. Aerobista en ole tehnyt lainkaan, heh.

Aamulla tietysti suunnattiin salille. Pari viikkoa on treenien osalta mennyt tosi epäsäännöllisesti erinäisten työhommien vuoksi. Kolmijakoiseen ohjelmaan olen taas siirtynyt, se tuntuu toimivan mulle parhaiten.

Tänään runnoin käsiä. Koska virtaa tuntui vielä niiden jälkeen riittävän, saivat myös vatsa ja olat huomiota osakseen. Treenin jälkeen iskettiin molempien niskaan Thermocaret, rapotoin myöhemmin vaikutuksista.

26. toukokuuta 2014

Peruskiree muija

"Sä olet sellasta peruskireetä kamaa" totesi meidän urheiluhieroja mulle viime kerralla. Mun niskat on totaalijuntturassa eikä niitä olla saatu auki millään.

Kävi hyvä tuuri kun Buzzadorilta tuli kampanjakutsu ThermaCare lämpötyynyyn ja satuin pääsemään mukaan. 

Testailen näitä nyt muutaman päivän, katsotaan miten tehoaa.


8. toukokuuta 2014

Dieettimuonaa, jeah!

Kiristelyä on nyt takana viikon verran. Alla joltain päivältä aamiaista...


Ja Subin salaattia lounaaksi... (tämä antaa osviittaa tulevasta)


Nimittäin, sitten kuului naks ja mun selkäranka katkes. Työreissun jälkeen tilattiin kotiin roskaruokaa. 




Mutta. Vaikka mä olen ollut pitsahirmu, niin nyt oli kyllä pahaa. En tiedä oliko vika pitsassa vai syöjässä mutta jäi harmittamaan. Paitsi se selkäranka - myös se maku. 

Noh, tämä oli sitä ravinnon ja hengen nautintoa. Iltapalalla jälleen ruotuun.

6. toukokuuta 2014

Laihuuden ihannoijat

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää valtakunnallisesti jo neljättä kertaa. Taustalla vaikuttaa Suomen Syömishäiriöliitto SYLI ry. Aihe alkoi mietityttää edellisen postauksen jälkeen.

Nykyisen fitness-buumin myötä aiheesta täytyy pitää mekkalaa. Moni nuori tyttö ihannoi timmiä vartaloa ymmärtämättä muutamaa faktaa. Ensinnäkään kukaan naispuolinen ihminen ei voi elää 10% rasvaprosentilla vatsalihakset paistaen. Ai miksikö? Hormonitoiminta kärsii, kilpirauhanen lakkaa toimimasta, palelee, väsyttää, sydämen rytmihäiriöt lisääntyvät. Naiselle terve rasvaprosentti on 22%, naisurheilijat mahtuvat 12-20% väliin. Painon kanssa ei saa leikkiä!

Toisekseen, on täysin eri asia kiristellä vartaloaan syömällä puhtaasti ja karsia ruokavaliosta kaikki epäterveellinen (esim. sokeri, vehnäjauhot) kuin laihduttaa kaalisoppadieetillä tai muilla ihmekeinoilla. Vitamiinit, hivenaineet, mikrot ja makrot turvaamalla huolehtii samalla itsestään kun painokin hiljalleen laskee.


Lautasmalli 2014.

Kolmanneksi, syöminen on yksi ihmiselon nautinnoista. Fitnesspimut vetävät kuivaa riisiä, mausteetonta kanaa, suolatonta parsakaalia - niin ja tietysti pähkinöitä - päivästä toiseen pysyäkseen timminä. He saavat varmasti kaikki tarpeelliset ravintoaineet ja se on heidän valitsemansa tie. Ehkä joku tästä jopa tykkääkin. Itse syön mielelläni puhtaasti, mutta ääripää saa osaltani jäädä. Meidän kanassa maistuu curry ja chili, ehkä jopa mausteöljy, riisit ja parsakaalit kiehuu merisuolavedessä. Lautaselta löytyy tavallisesti herkkujuustoja tai avokadoa. Kohtuus kuitenkin kaikessa, ruuasta pitää myös nauttia.

Terveyttä ja makua.


Aiempaan postaukseen palatakseni, nyt hetkellisesti herkut on karsittu. Mutta vain siksi, että kesällä saa vetää entistäkin enemmän grillipihviä, pekoniherkkusieniä, jäätelöä. Toistaakseni itseäni, kohtuudella tietenkin. Elää siis täysillä vuoden parasta aikaa.


Marilyn sen jo tiesi.

Kauneus ei ole painosta kiinni vaan siitä, kuinka oman vartalonsa kantaa. On hullua luulla, että ollakseen kaunis pitäisi olla laiha. Tämä uskomus on vain rakennettu meihin median, somen ja ennen kaikkea oman päänuppimme kautta. Kauneus on sitä, että on hyvä olla itsensä kanssa, elää onnellista elämää ja nauttii täysin rinnoin jokaisesta hetkestä. :)

1. toukokuuta 2014

Mitä olisi kevät ilman kiristelyä?

Niin koitti vappu ja toukokuu - ja alkoi kesäkunnon viimeistely. Paino on tippunut vajaan pari kiloa lopputalvesta tekemättä sen kummempia muutoksia treeneihin tai ruokavalioon. Toki lumien sulattua on jonkun verran tullut juoksua mukaan ja pitkälti kaikki höttö on karsittu lautaselta.

Parhaimmillaan paino hipoi 68 kiloa, tänä aamuna olin tasan 66 kg. Tarkoitus olisi seuraavan neljän viikon aikana tiputtaa puntarin lukemat 62 kiloon lihakset säilyttäen. Käytännössä tarkoittaa kilon viikkovauhtia eli 1000 kalorin vajetta per päivä.


Tästä kuvasta saa vähän käsitystä reilun vuoden kehityspolusta. Ensimmäinen kuva on otettu joskus talvella 2013. Seuraavassa ollaan viime kesässä kun juoksu imaisi vähän enemmän mukaan. Vasemmassa alakuvassa olen possuimmillani, joskus alkuvuodesta napattu. Viimeinen kuva on viime viikolta. 


Dieetti ei muuten aina tarkoita jatkuvaa nälkää. Usein riittää, että ruokavalio puhdistetaan ja keskitytään kunnon ravintoaineisiin. Tässä esimerkki omasta lounaasta tänään. Tärkeintä on mielenhallinta, mielitekoja tulee päivittäin vastaan mutta kukaan niitä ei väkisin suuhun työnnä. Mä taistelen nyt kuukauden ihan hulluna, jotta voin kesällä ottaa taas vähän iisimmin, nauttia grilliherkuista, käydä terdellä, syödä jätskiä. Niiden voimalla mä kestän tämän taistelujen (eli kieltäytymisten) toukokuun.


Tämä viikko on kulunut leväten, kuinka mahtavaa lomailu onkaan. Aamut olen keskittynyt YAMKin tehtäviin ja loppupäivät nauttinut olemisen riemusta. Ja treenannut - mitäpä muutakaan. :)

14. huhtikuuta 2014

Rapakunnossa

Eipä mulla muuta. 


Paitsi että olipa jotenkin rentouttavaa juosta vesisateessa keskellä mettää, arkihuolet unohtuu. Mukana oli poika ja koira - taustalla musan sijaan linnunlaulu. 


Kesäkunto, täältä vielä tullaan. Hyvin ehtii.
 

12. huhtikuuta 2014

Salikisoista, viimein

Muutama viikko sitten hehkutin osallistumistani salikisoihin. En ole ehtinyt/jaksanut/muistanut kirjoitella niistä sen kummemmin, korjataan siis tilanne.

Kisattiin siis neljässä lajissa: maastaveto, sotilaspenkki, leuat ja soutu 500m.

Keskittynyt ilme.. heh.

Maastavedossa painoa oli 65 kg. Lähdin hakemaan 15 toistoa, yllätyksekseni vedin 23. Jälkeenpäin jäin miettimään, että muutama olisi vielä mennyt, jostain syystä lopetin tuohon. Tämä jäi harmittamaan eniten.

65/2=35? ;)

Seuraavaksi sotilaspenkkiä, mulla oli painoa 35 kg. Näitä meni vaivaset kymmenen, lisää treeniä siis rinnalle.



Seuraavaksi rimpuilin tangolla, joista jäi käteen yksi puhdas leuka omalla painolla. Voih, kuminauhat käyttöön ja lisää treeniä koneeseen.

Ennen..
Soudussa lähdin alittamaan aikaa 1:50. Noh, tipahdin kolme kertaa penkiltä (! :D), joten  aika oli 1:51 tai 1:53, en muista enää. Ihan tyytyväinen olin kuitenkin.

.. ja jälkeen.
Kisojen jälkeen fiilis oli huikea. Parasta oli omien tavoitteiden ylittäminen. Ei tuo rairuohokippokaan hullumpi palkinto ollut. Kiitos @Leticin väelle mukavasta kisapäivästä!

Kakkosen on helppo hymyillä :).