29. kesäkuuta 2013

Motivaatio potenssiin kolme

Sain maailman mageimmat treenivaatteet murulta :) :). Lienevätkö ihqut vaatteet syynä, mutta tänään on tullut tehtyä kolmet kunnon treenit. Aamu alkoi tietysti salilla, päivällä kunnon hikijuoksulenkki Väinön kanssa ja iltasella käsi-vatsajumpat rullalla ja mutkatangolla kotosalla. Nyt on melko raukea olo, kohta iltasaunaan ja sit unille. Treeni, ruoka ja lepo; pyhä kolminaisuus. 



Naama punottaa ja hiki virtaa, me like. 

28. kesäkuuta 2013

Väinövaljakko

Ollaan nyt viikon verran harjoiteltu koiruuden kanssa pyörälenkkeilyä. Varsinkin kuumalla kun ei itse jaksa juosta mutta koira on energiaa pullollaan, on näppärää hypätä vaan itse satulaan. 


Parista asiasta on kuitenkin huolehdittava. Ensinnäkin, koiran pitää tykätä pyöräilystä myös ja sen tulee hölkötellä nätisti vierellä. Jos koira paukkailee pitkin tietä, on onnettomuusvaara melkoinen. Toisekseen, koiralla tulee olla valjaat ja joustava hihna. Mielenkiintoisen hajun tullen koira voi vetää liinat lukkoon sekunnissa ja niskan tai selän loukkaantuminen on melko varmaa ilman kunnon varusteita. Meillä on käytössä Hurtan y-valjaat ja 8m Flexi. 


Niin ja tärkeää on tietysti myös nesteytys. Se nyt lienee kaikille itsestäänselvyys. Nyt onkin mahtavat lenkkikelit, kesä <3



27. kesäkuuta 2013

Ihmisen parasta aikaa...

On kesä. Enää pari viikkoa ja sit on loma. 

Sitä odotellessa. 



22. kesäkuuta 2013

Juhannuslekottelua

Juhannus alkoi treenitunnelmissa ja jatkui illanistujaisissa kotipihalla. Mitään erityistä ohjelmaa ei ollut suunniteltu, leppoisaa oleilua senkin edestä. 




Miesväki kokosi pojalle keinun, ja nyt kelpaa kiikuskella. 




20. kesäkuuta 2013

Härmän Snackpoint

...on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen lounaspaikka Lahdessa. Hinta-laatu kohdillaan ja palvelu aina ystävällistä. Alla olevalle setille tuli hintaa 6,40e ja maku oli mainio. 

18. kesäkuuta 2013

Run jm, run!

Pitkästä aikaa olin äsken kunnon juoksulenkillä ja yllättävän sujuvasti kulki. Treenit on muutenkin menneet mallikkaaksi, syynä lienee ruokamäärien kasvattaminen jälleen. Ihanaa kun voi syödä vapaasti, ei musta dieettamaan ole.

Kirjoitin aiemmin pääsykokeista ja eilen tuli tulokset; maisterisopinnot kutsuu elokuussa. No ei musta maisteria tule, mutta ammattikorkeakoulun vastaava ylemmin koulutettu, onkohan mun tutkinto sitten Tradenomi BBA Yamk? Ihan jees vaikka vähän jännittää miten saan ajan riittämään kaikelle tärkeälle: perheelle, treenille, työlle ja nyt myös opinnoille. 


Katsokaas mitä mieheni osti kesäleluksi, voi elämä :D. Siis tuo etummainen, vene oli jo entuudestaan. 


6. kesäkuuta 2013

IHerb jäi tulliin

Olen aiemmin kovasti suositellut iHerbiä, mistä olen tähän asti onnistuneesti tilannut vitamiinit suoraan kotiovelle. No tälläkertaa ei mennyt ihan putkeen.

Tilaus jäi ilmeisesti tullin haaviin. Kiva. Odotella nyt ensin huimat kuusi viikkoa (tämä on iHerbin ilmoittama pisin toimitusaika Suomeen) ja sitten saada tietää jäävänsä tyhjin käsin. IHerbin toimitusehdoissa sanotaan, etteivät ole vastuussa paketin saapumisesta mutta mulla kävi hyvä tuuri; palauttavat koko maksun postareineen, tämän kerran. Onneksi, koska yli viiskymppinen olisi muuten mennyt hukkaan.

Harmittaa vietävästi, koska eihän sieltä enää mitään uskalla tilata. Toista kertaa eivät rahojakaan palauta. Mitään kiellettyjä aineita en todellakaan tilannut; kalanmaksaöljyä, bcaa:ta, probiootteja ja huulirasvaa.

Poistan tuosta sivupalkista myös alennuskoodin, en halua kannustaa ketään ottamaan turhaa riskiä. Tullikaan ei muuten ilmoita asiasta mitään, hävittävät vain suoraan tuotteen.

Mistähän jatkossa tilaisi vitamiinit, ideoita?

 

Miten tämä kuva liittyy aiheeseen? Ei muuten kuin ettei mene ihan putkee tämän perheen poseerauksetkaan :). 



3. kesäkuuta 2013

Painajaisia aamutuimaan

Tänään työmatkalla sattui jotain, mitä en varmasti koskaan tule unohtamaan. Lähettiin pojan kanssa pyörillä meidän pihasta loivaa alamäkeä keskustaa kohden. Yhtäkkiä lapsi alkaa huutaa apua, pyörästä kuuluu rahina ja huomaan, että ketjut ovat irroneet paikoiltaan. Tämän vuoksi jalkajarrut eivät toimi. Etujarru puolestaan on kaikessa temppuilussa jo sanonut itsensä irti.

Alamäki jyrkkenee ja vauhti kiihtyy, lapsi huutaa äitiä jarruttomalla pyörällä. Yritän kiljua, että ajaa nurmikolle ja kaataa itsensä, mutta eihän toinen sitä ymmärrä tai kuule. Noin sadan metrin jälkeen vauhti hidastuu sen verran, että saan tuupattua pojan nurmikkoiselle ojanpohjalle. Kovin pitkästi ei olisi tarvinnut mennä, kun poika pyörineen olisi ollut keskellä risteystä.

Kaikki meni hyvin kun istun tätä nyt kirjoittamassa pojan nukkuessa päikkäreitä, jalka hieman venähti mutta sekin on jo parempaan suuntaan. Sitä avuttomuuden tunnetta ei pysty sanoihin kuvaamaan, toinen on niin lähellä mutta silti niin kaukana ulottumattomissa. Kun päästiin kotiin, purskahdin itkuun. En koskaan ole säikähtänyt noin paljoa. Vaikka en kovin hartaana ihmisenä itseäni pidäkään, niin jälkikäteen mietittynä kyllä siellä pojan kyydissä joku ihan varmasti oli vauhtia jarruttamassa ja estämässä pahimman.

Huoh.



Näiden hetkien jälkeen eilisen kaltaiset venereissut ja muut arjen pikkujutut saavat taas uuden merkityksen. Tavallaan kai palaa jalat maan pinnalle.