24. helmikuuta 2013

Sunnuntain happihyppelyt

Ajatella, että keskimääräisesti vietämme 90% elämästämme sisätiloissa. Käytännössä siis Taavi Tavallinen happihyppelee hereilläoloajastaan reilun tunnin. Kun tähän lasketaan mukaan autoiluun, kauppoihin yms. asioihin käytetty aika, ei ulkoilun määrä päätä huimaa.

Me lähdettiin poikien kanssa läheiselle kalliolle aamupäivästä. Mukava tarkastella kotinurkkia välillä vähän eri perspektiivistä.






Ulkoilun jälkeen kotiin syömään M:n laittamaa ruokaa; Isilianpataa. Ruokailun jälkeen pienet levit, ja tässä kuva sekuntia ennen kuin erään takaraivo tärähti lattiaan. Auts! Onneksi on kovapäinen poika eikä käynyt hullummin kun ensi-itkulta selvittiin.

23. helmikuuta 2013

Selekää ja rintaa

Tänään tapahtui jotain mahtavaa treenin jälkeen. Noh, jumppa meni äärettömän hyvin perille ja pitihän sitä vähän pullistella itselleen pukkarissa. Ja mitä huomasinkaan, selkäpalat - ikiomat selkäpalat! Oi sitä riemun määrää, kaikki ne silmiäkirvelleet hikipisarat ovat olleet vaivan väärti. Selän kehitystä on kaikista vaikein nähdä itse kun harvempi omistaa takaraivosilmiä. Tiedän, että kehitystä on tapahtunut muuallakin, mutta tämä oli kauan odotettu kirsikka koville treeneille.

Kuva on aika kökkö kun en ole maailman paras omanselänkuvaaja, mutta jotain siellä näkyy.



Tota haaberia olis voinut vaikka vähän photoshopata ennen julkaisua, never mind ;)



Ai niin, päivitystä saunakiistaan. Uudistetussa infrapunasaunassa oli tänään lämpöä 60 astetta, ehkä kestän ilman perinteistä saunaa kun infrassa ei enää palele. Periaatteessa silti ärsyttää, maksan saman verran kuin miehet ja haluan myös yhtäläistä palvelua. Murrrr.


Ihanaa lauantai-iltaa jälleen kerran. Kohta kannustetaan Karim voittoon. 

Hamburger hangover

Arkiviikko päättyi jälleen iltalenkkiin kera uskollisen toverin.




Mulla oli vapaapäivä ja paino sanalla "vapaa" myös syömisten suhteen.  Olin jo pitkään luvannut pojalle, että joku päivä mennää Hoplopiin ja sieltä hampurilaisille. No siitähän se sitten lähti, ja sen vuoksi vähän pitempi itsensäruoskimislenkki.

Ostin muuten koiralle uuden Flexin, kahdeksan metrin narulla. Suosittelen tuollaista pitempää mallia kaikille, joiden koiruudet Flexillä vain nätisti kävelee. Lenkillä ei itse tarvitse pysähtyä joka kökille, kun koira ehtii nuuskutella muutaman metrin pitempään.

21. helmikuuta 2013

Suosituksia Lahden saleista?

Ollaan nyt pari vuotta käyty nykyisellä salilla pääosin tyytyväisenä mutta tänään vedin herneet nenään; naisten normaalisaunan vuorot on typistetty kahteen iltaan ja yhteen aamuun. Mulle sauna on ihan ehdoton treenin jälkeen, lämmin, rentouttava hetki palautua ja juoda rauhassa palkkari.



Kahvikonetta pyydettiin joku aika sitten, niin saatiin vastaukseksi, että sitä pitäisi mennä niin kovin monta kupillista päivässä, että kannattaisi (!). Asiakapalvelussa työskentelevänä ja hyvän palvelun sanansaattajana vedin herneet tästäkin. Ette sitten ajatelleet tarjota sitä kahvia maksutta, niin kuin asiakaspalveluna? Esim. Elixia Helsingissä tarjoaa jäsenilleen maksuttoman aamiaisen, toki se näkyy kk-maksussa mutta ah mitä palvelua aamuvirkuille liikkujille.

Hirmuisen suppea valikoima saleja meillä päin, tai sitten omat kriteerit on liian kovat: kohtuuhintainen kk-maksu ja iltasaunat. Ehkä pitäisi alkaa käydä uimahallin kuntosalilla niin saa mitä haluaa, heh.

18. helmikuuta 2013

Se tunne kun itsensä ylittää...

Jokaisella treenajalla lienee lempi- ja inhokkiliikkeet tai lihasryhmät. Omalla kohdalla inhokkeihin kuuluu jalat, isoimmat lihasryhmät, joiden jumppa vaatii lihasvoiman lisäksi hyvää kuntoa. Enemmän tai vähemmän tietoisesti olen laiminlyönyt niiden tekoa.

Mutta en tänään ja miten mahtavan jalkajumpan sainkaan aikaan. 

-etukyykkyä 
-hack-kyykkyä
-SJMVa
-reiden ojennusta 
-ja loppuun askelkyykkyä painoilla, viimeisillä askeleilla meinasin mennä nenälleni ja se oli merkki siitä, että perille meni :)

Yksi syy hyvään jalkatreeniin on varmaankin juoksuvillitys, minkä myötä kunto on kasvanut ja isoja painoja jaksaa nostella vähän taas enempi. 

Jumppailla voi myös kotioloissa ja tässä sunnuntaipäivän kyykkytaidonnäyte. Hauskaa oli, molemmilla. 


Ja työviikkokin on polkaistu käyntiin, mikäpä siinä. Se on asenteesta kiinni hymyilyttääkö vai kasvaako otassa tatti.


16. helmikuuta 2013

Nyt sitä saliasiaa (ja jotain muuta) as I promised

Ihan huippuhyvät treenit oli tänään, mistä jäi aivan mahtava fiilis. Tankkasin aamulla normaalia enempi hiilareita (puuron lisäksi pieni banaani ja puolikas Real) ja niiden ansiosta jumppa sujui kuin valssi.

Pumppailin selkää ja käsiä sekä juoksin matolla kuin hullu. Jotenkin tosta juoksemisesta on tullut uusi intohimo, aivan mahtavaa laittaa musat täysille ja juosta kuin viimeistä päivää. Spotify on mun uus best friend, en voisi kuvitellakaan enää treenejä ilman sitä. Testaappa vaikka alla olevaa, jos siitä ei saa kiksejä niin ihmettelen ;)



Päivitin tänne muuten tuollaisen Mexico-aiheisen otsakkeen. Kun talvi vetelee viimeisiään ja odotan kevättäkin kuin viimeistä päivää, tekee mieli kaikkea uutta. Kotia on kiva laittaa vähän uuteen uskoon, vaatekaappiin uusia vermeitä ja miksei vähän ehostaa blogiakin. Kaikkia näitä yhdistää värit, mustavalkoharmaabeigen talven jälkeen on ihanaa kun ympärillä on värejä. Sitruunan keltaista, appelsiinin oranssia, taivaan sinistä ja limen vihreää. Unohtamatta pirteää pinkkiä.

Oon äärettömän huono ottamaan kuvaa treeneistä, mun mielestä silloin keskitytään täysillä rautaan eikä poseerata kameralle. Treeni- ja kehityskuvia on kyllä mukava katsella, joten pointsit teille, jotka niitä viitsitte ottaa. Mä kuvailen vain vaan pusukuvia M:lle tai makaronijauhelihakasvismössöjä.





Nyt tietokoneet veks, punaviinilasi nenän eteen ja Putouksen pariin. Ihanaa lauantaita!

15. helmikuuta 2013

Perjantai-illan huumaa

Outojen juoksukuvien postaus jatkuu. Huomenna asiaa aamusalitreenistä, lupaan.

1. helmikuuta 2013

:)

Onnea on ylittää perjantai-iltana itsensä.



Muutama sana työminästä

Työt on viime viikkoina ollut paljon mielessä. Meillä on meneillään YT:t, eikä omasta kohtalosta tiedä vielä ainakaan kuukauteen mitään. Jaksan kuitenkin uskoa, että hyvälle työntekijälle riittää aina kysyntää. Myös eräs työtarjous pyöri ajatuksissa jonkin aikaa, välillä vieläkin.


Olen ollut esimiehenä nyt kahdeksan kuukautta ja matka on toisinaan kivisempi, joskus on voinut tallustella jopa avojaloin. Parasta työssä on ihmiset, joiden onnistumiset ovat myös omia onnistumisia ja kurjuudet kannetaan yhdessä. Tiedän, että he luottavat minuun ja tietävät seisovani heidän takana. Eri mieltä voidaan olla vapaasti, mutta yhtenä rintamana pysytään aina. Vähän kuin perheenä. Työperheenä.


Ensi viikolla oma vastuualue kasvaa jälleen hieman erään projektin myötä. Urheilun kannalta on tärkeää pitää stressitasot matalalla, lihas kun ei ota kasvaakseen paineen alla.


Jos joltain tiimiläiseltäni kysyy millainen olen, uskon vastauksen olevan joko iloinen, aurinkoinen, positiivinen tai tsemppaava tai muu hyvää asennetta kuvaava adjektiivi. Se on myös tapa, jolla haluan elää myös työn ulkopuolella ja lapselleni opettaa; ei se elämä murehtimalla muutu vaan tekemällä, ja se on paljon hauskempaa hymyssä suin.



Huomenna jälleen aamusalit, kohta juoksemaan. Aurinkoa viikonloppuun. Migreenikin pysynyt pois jo viikon, jei.