26. tammikuuta 2013

Vahva mieli tuo vahvan vartalon

Tänään aamulla puntarilla odotti epämukava luku. Paino ei ole lähtenyt toivotusti laskuun. Tuntuu kyllä, että keskivartalo olisi kiristynyt, mutta tiedä siitä. Puristeleekohan kukaan muu koskaan mahamakkaroitaan siksi, että toivoisi niiden edes jonkun nanomillin pienentyneen edelliskerrasta? :D

Mutta takaisin painoon.

Mulle riittäisi neljän kilon pudotus. Jos menisin puolen kilon viikkovauhtia, olisin tavoitteessa pääsiäisenä. Puoli kiloa ihraa on 3500 kcal, mikä viikonpäiville jaettuna on -500 kcal. Ei paha, mutta missä mättää? No siinä, että myönnän olevani tavallinen kuolevainen enkä ihan pilkun tarkkaan ole noudattanut ruokavaliota. Pienetkin erheet ja lipsumiset tyyliin vähän turhan paljon paistorasvaa broilerissa, näkyy nyt tuloksessa ja voin sanoa, että tällä hetkellä se harmittaa melko paljon.

Herkutteluun en ole tammikuun aikana sortunut kuin kerran ja sekin oli ennakkoon päätetty. Äsken treenin päälle vetäsin pussillisen nuudeleita (!) kun oli paha fiilis. Kyllä ihminen osaa olla idiootti. Ei voi kun nauraa omalle aivottomuudelle.

Toinen jarruttava tekijä on ollut urheilun vähyys. Eilen kävin pitkästä aikaa hikijuoksulenkillä Väinön kanssa ja näitä pitääkin tehdä enemmän. Salillakin on päässyt käymään liian vähän esim. sen lähes viikon kestäneen migreenin takia.

Tänään sentään oli hyvä treeni, jei. Vettä tosin olen edelleen juonut aivan liian vähän, eijei.

Mutta eipä auta valitus tai pohdinnat vaan tarvitaan actionia. Olen motivoinut (=lahjonut) itseni ja kun pääsen tavoitteeseen saan jotain kauan himoitsemaa. Jos joku muistaa viimekertaisen lupauksen aamulenkkien hupparipalkinnosta, voin sanoa, ettei sellaista edelleenkään kaapista löydy. Mutta tämän palkinnon tulen saamaan, aivan kuten pienemmän kaksoisleuan tai bikinit kestävän vatsan.

Tsemppiä painonpudotukseen kaikille, ei se helppoa ole mutta niin moni on onnistunut, miksemme mekin?



Ei kommentteja: