29. tammikuuta 2013

Harrastuksia ja "harrastuksia"

Sunnuntai oli hyvä päivä ja vietettiinkin sitä pääosin kotona möllimällä, syöden hyvää ruokaa ja päiväsaunomalla. Myös Omppu ja Väinö pääsivät kylpyyn, nyt meillä on puhtaita poikia. Ei se itse pesu hoitoaineineen ole homma eikä mitään, aherrus alkaa vasta sen jälkeen kun kaivetaan kammat ja muut turkinhoitovehkeet esiin...

Aamupäivällä ennen saunoja nappasin sekä pojan luistimineen että Väinön kainaloon ja käveltiin läheisen koulun pihalle luistelemaan. Voi sitä äidin ylpeyttä kun muutaman(kymmenen?) pyllähdyksen jälkeen meno alkoi etäisesti muistuttaa ihka oikeaa luistelua, jopa muutama potkukin sieltä tuli. Saa muuten nähdä muutaman vuoden päästä kun poika alkaa tosissaan miettiä harrastuksia, mä nimittäin luulen, että tuosta tulee ennemmin taitoluiselija kuin jääkiekkoilija, ja jos siis ylipäätään haluaa harrastaa mitään jääurheilua. Tämä siksi, että rakkaus hyppyihin, temppuihin ja kaikenlaisiin piruetteihin on suurempi kuin kiekon tai pallon jahtaamiseen. Mitähän mieltä iskä asiasta olisi? ;)




Eilinen, maanantai, oli kummallinen päivä. Herättiin normaalisti viiden aikoihin, juotiin aamukahvit ja laittelin itteäni työkuntoon. Poika heräsi ennen seiskaa ja oli reppana ihan kipeä; ääni käheä ja yskä oli kaamea, kumpusi rohisten syvältä keuhkoista saakka. Eihän siinä auttanut muu kuin jäädä kotiin hoitamaan toipilasta.

Puoli ysin aikoihin huomaan jotain jälleen jotain kyyneleet silmiin nostattavaa: keskellä näkökenttää on vaalea kirkas läntti. Sieltä se tulee taas, are you ready for have some headache once again? Itkuhan siinä tuli. Jälleen perussetti, pari buranaa, täsmälääke ja unta kaaliin, ei helpota. Soitan murulle, että tulisi kotiin hoitamaan pienempää toipilasta ja veljelleni, että lähtisi kuskaamaan mua sairaalaan. Nyt olisi saatava jotan tolkkua tähän lähes jokapäiväiseen migreeniin. Sairaalassa sainkin neljää eri lääkettä, kolmea suoraan suoneen ja yhden nappulan. Olo on pökkeröinen ja pöhelö, mutta ei kipeä. Saisinko pari pussukkaa kotiinviemisiksi?



Muuten olin tosi tyytyväinen saamaani hoitoon, mutta yksi asia jäi kaihertamaan. Hoitaja kyllä kovasti kertoi ja suositteli estolääkitystä, mutta sekä hän että lääkäri sysäsi jatkohoidon kokonaan työterveyden harteille. Olin toivonut, että melkein viikon kestäneen migreenin vuoksi pääsisin jatkotutkimuksiin, kun mieleen oli hiipunut jo painajaiset aivokasvaimesta, -verenvuodosta tai vähintäänkin -syövästä. No enpä päässyt en, mutta torstaille sain ajan omalle työterveyslääkärille, katsotaan mitä hän on lääkityksestä mieltä.

Alkuviikon treenit jäivät nyt siis väliin, enkä vielä tänäänkään uskalla lähteä rehkimään. Josko sitä huomenna?

Aurinkoa tiistaipäivään! :)

Ei kommentteja: