19. tammikuuta 2013

Pää kainalossa unten maille...

Töissä on tällä hetkellä melko paljon muutoksia ja nämä taitavat verottaa omaakin pääkoppaa. Niskat ovat totaalisen jumissa ja torstai-illan hieronta aloittikin mukavan tapahtumaketjun.

Koska hierojani tietää mun niskaongelmat, käytti hän puolituntisen niiden murjomiseen.
-> Kotiin päästyäni en muistanut juoda tarpeeksi vettä.
-> Herään 4.20 järkyttävään päänsärkyyn ja painelen alakertaan hakemaan Buranaa.
-> Pököttelen ja otan aamun rauhakseltaan, kunnes ennen seitsemää on pakko lähteä töihin.
-> Työpäivän aikana kaksi 600Buranaa lisää.
-> Ilta ihan ok, herään la-aamuna ja onnellisena totean ettei päähän koske yhtään.
-> Vuorossa perinteiset aamusalit, mitkä menee mukavasti.
-> Kotiin päästyämme huomaan, etten näe kunnolla (tarkentaminen vaikeutuu ja välkkyvät valot alkavat näkyä molempien silmien reunuksilla).
-> Jälleen kaksi 600Buranaa naamaan ja nukkumaan.
-> Herään tunnin päästä maailman kovimpaan särkyyn ja haen alhaalta toisen satsin lääkettä.
-> Nyt kipu on niin kovaa ja vihlovaa, etten pysty estämään lähes hysteeristä itkua.
-> Arvon, pystynkö jatkamaan unia vai lähdetäänkö sairaalaan hakemaan piikkiä kankkuseen, päädyn yrittämään unia.
-> 1,5 tunnin päästä sattuu edelleen, mutta hieman lievemmin ja kipuan sängystä alakertaan syömään ja seurustelemaan murujen kanssa.

Migreeniä ei varmastikaan pysty ymmärtämään, jos ei itse siitä ole koskaan kärsinyt tai nähnyt lähimmäisen kohtausta. Se ei nimittäin todellakaan ole mikään pikkujomotus ohimolla, vaan todellista viiltävää kipua. Se lamaannuttaa, vie näkökyvyn ja pelottaa vielä pitkään kohtauksen jälkeenkin uusiutumisellaan. Toivottavasti huominen olisi jo hyvä päivä.




1 kommentti:

Karoliina kirjoitti...

Voi ei, toivottavasti ei nyt uusiudu :( Paranemisia!!