29. tammikuuta 2013

Harrastuksia ja "harrastuksia"

Sunnuntai oli hyvä päivä ja vietettiinkin sitä pääosin kotona möllimällä, syöden hyvää ruokaa ja päiväsaunomalla. Myös Omppu ja Väinö pääsivät kylpyyn, nyt meillä on puhtaita poikia. Ei se itse pesu hoitoaineineen ole homma eikä mitään, aherrus alkaa vasta sen jälkeen kun kaivetaan kammat ja muut turkinhoitovehkeet esiin...

Aamupäivällä ennen saunoja nappasin sekä pojan luistimineen että Väinön kainaloon ja käveltiin läheisen koulun pihalle luistelemaan. Voi sitä äidin ylpeyttä kun muutaman(kymmenen?) pyllähdyksen jälkeen meno alkoi etäisesti muistuttaa ihka oikeaa luistelua, jopa muutama potkukin sieltä tuli. Saa muuten nähdä muutaman vuoden päästä kun poika alkaa tosissaan miettiä harrastuksia, mä nimittäin luulen, että tuosta tulee ennemmin taitoluiselija kuin jääkiekkoilija, ja jos siis ylipäätään haluaa harrastaa mitään jääurheilua. Tämä siksi, että rakkaus hyppyihin, temppuihin ja kaikenlaisiin piruetteihin on suurempi kuin kiekon tai pallon jahtaamiseen. Mitähän mieltä iskä asiasta olisi? ;)




Eilinen, maanantai, oli kummallinen päivä. Herättiin normaalisti viiden aikoihin, juotiin aamukahvit ja laittelin itteäni työkuntoon. Poika heräsi ennen seiskaa ja oli reppana ihan kipeä; ääni käheä ja yskä oli kaamea, kumpusi rohisten syvältä keuhkoista saakka. Eihän siinä auttanut muu kuin jäädä kotiin hoitamaan toipilasta.

Puoli ysin aikoihin huomaan jotain jälleen jotain kyyneleet silmiin nostattavaa: keskellä näkökenttää on vaalea kirkas läntti. Sieltä se tulee taas, are you ready for have some headache once again? Itkuhan siinä tuli. Jälleen perussetti, pari buranaa, täsmälääke ja unta kaaliin, ei helpota. Soitan murulle, että tulisi kotiin hoitamaan pienempää toipilasta ja veljelleni, että lähtisi kuskaamaan mua sairaalaan. Nyt olisi saatava jotan tolkkua tähän lähes jokapäiväiseen migreeniin. Sairaalassa sainkin neljää eri lääkettä, kolmea suoraan suoneen ja yhden nappulan. Olo on pökkeröinen ja pöhelö, mutta ei kipeä. Saisinko pari pussukkaa kotiinviemisiksi?



Muuten olin tosi tyytyväinen saamaani hoitoon, mutta yksi asia jäi kaihertamaan. Hoitaja kyllä kovasti kertoi ja suositteli estolääkitystä, mutta sekä hän että lääkäri sysäsi jatkohoidon kokonaan työterveyden harteille. Olin toivonut, että melkein viikon kestäneen migreenin vuoksi pääsisin jatkotutkimuksiin, kun mieleen oli hiipunut jo painajaiset aivokasvaimesta, -verenvuodosta tai vähintäänkin -syövästä. No enpä päässyt en, mutta torstaille sain ajan omalle työterveyslääkärille, katsotaan mitä hän on lääkityksestä mieltä.

Alkuviikon treenit jäivät nyt siis väliin, enkä vielä tänäänkään uskalla lähteä rehkimään. Josko sitä huomenna?

Aurinkoa tiistaipäivään! :)

27. tammikuuta 2013

Lazy Sunday

Siivousta, pyykinpesua, rentoa ulkoilua ja oleilua. Niistä on parhaat vapaapäivät tehty.


26. tammikuuta 2013

Iltalenkillä

Vauhti tahi matka ei päätä huimaa mutta pääasia, että sohvalta on noustu ja hiki on lentänyt. Ja etureisijumpan päälle voin sanoa, että tämä oli much enough.


 Aika pelottavan näköinen ilmestys... siitä huolimatta ihanaa lauantaita!


Vahva mieli tuo vahvan vartalon

Tänään aamulla puntarilla odotti epämukava luku. Paino ei ole lähtenyt toivotusti laskuun. Tuntuu kyllä, että keskivartalo olisi kiristynyt, mutta tiedä siitä. Puristeleekohan kukaan muu koskaan mahamakkaroitaan siksi, että toivoisi niiden edes jonkun nanomillin pienentyneen edelliskerrasta? :D

Mutta takaisin painoon.

Mulle riittäisi neljän kilon pudotus. Jos menisin puolen kilon viikkovauhtia, olisin tavoitteessa pääsiäisenä. Puoli kiloa ihraa on 3500 kcal, mikä viikonpäiville jaettuna on -500 kcal. Ei paha, mutta missä mättää? No siinä, että myönnän olevani tavallinen kuolevainen enkä ihan pilkun tarkkaan ole noudattanut ruokavaliota. Pienetkin erheet ja lipsumiset tyyliin vähän turhan paljon paistorasvaa broilerissa, näkyy nyt tuloksessa ja voin sanoa, että tällä hetkellä se harmittaa melko paljon.

Herkutteluun en ole tammikuun aikana sortunut kuin kerran ja sekin oli ennakkoon päätetty. Äsken treenin päälle vetäsin pussillisen nuudeleita (!) kun oli paha fiilis. Kyllä ihminen osaa olla idiootti. Ei voi kun nauraa omalle aivottomuudelle.

Toinen jarruttava tekijä on ollut urheilun vähyys. Eilen kävin pitkästä aikaa hikijuoksulenkillä Väinön kanssa ja näitä pitääkin tehdä enemmän. Salillakin on päässyt käymään liian vähän esim. sen lähes viikon kestäneen migreenin takia.

Tänään sentään oli hyvä treeni, jei. Vettä tosin olen edelleen juonut aivan liian vähän, eijei.

Mutta eipä auta valitus tai pohdinnat vaan tarvitaan actionia. Olen motivoinut (=lahjonut) itseni ja kun pääsen tavoitteeseen saan jotain kauan himoitsemaa. Jos joku muistaa viimekertaisen lupauksen aamulenkkien hupparipalkinnosta, voin sanoa, ettei sellaista edelleenkään kaapista löydy. Mutta tämän palkinnon tulen saamaan, aivan kuten pienemmän kaksoisleuan tai bikinit kestävän vatsan.

Tsemppiä painonpudotukseen kaikille, ei se helppoa ole mutta niin moni on onnistunut, miksemme mekin?



19. tammikuuta 2013

Pää kainalossa unten maille...

Töissä on tällä hetkellä melko paljon muutoksia ja nämä taitavat verottaa omaakin pääkoppaa. Niskat ovat totaalisen jumissa ja torstai-illan hieronta aloittikin mukavan tapahtumaketjun.

Koska hierojani tietää mun niskaongelmat, käytti hän puolituntisen niiden murjomiseen.
-> Kotiin päästyäni en muistanut juoda tarpeeksi vettä.
-> Herään 4.20 järkyttävään päänsärkyyn ja painelen alakertaan hakemaan Buranaa.
-> Pököttelen ja otan aamun rauhakseltaan, kunnes ennen seitsemää on pakko lähteä töihin.
-> Työpäivän aikana kaksi 600Buranaa lisää.
-> Ilta ihan ok, herään la-aamuna ja onnellisena totean ettei päähän koske yhtään.
-> Vuorossa perinteiset aamusalit, mitkä menee mukavasti.
-> Kotiin päästyämme huomaan, etten näe kunnolla (tarkentaminen vaikeutuu ja välkkyvät valot alkavat näkyä molempien silmien reunuksilla).
-> Jälleen kaksi 600Buranaa naamaan ja nukkumaan.
-> Herään tunnin päästä maailman kovimpaan särkyyn ja haen alhaalta toisen satsin lääkettä.
-> Nyt kipu on niin kovaa ja vihlovaa, etten pysty estämään lähes hysteeristä itkua.
-> Arvon, pystynkö jatkamaan unia vai lähdetäänkö sairaalaan hakemaan piikkiä kankkuseen, päädyn yrittämään unia.
-> 1,5 tunnin päästä sattuu edelleen, mutta hieman lievemmin ja kipuan sängystä alakertaan syömään ja seurustelemaan murujen kanssa.

Migreeniä ei varmastikaan pysty ymmärtämään, jos ei itse siitä ole koskaan kärsinyt tai nähnyt lähimmäisen kohtausta. Se ei nimittäin todellakaan ole mikään pikkujomotus ohimolla, vaan todellista viiltävää kipua. Se lamaannuttaa, vie näkökyvyn ja pelottaa vielä pitkään kohtauksen jälkeenkin uusiutumisellaan. Toivottavasti huominen olisi jo hyvä päivä.




17. tammikuuta 2013

Lenkkeilyä ja kevyttä viikkoa

Tällä viikolla on pidetty lepoa ja eilen oli ekat treenit. Vaikka onkin hienoa, että moni on vuoden alusta tehnyt liikuntapäätöksiä, niin kyllä nuo avoimet ovet myös joitain vakitreenaajia ärsyttää kun jokaisella laitteella notkuu kinkunsulattaja. Senpä vuoksi olisikin ihanaa, kun pystyisi treenailemaan jo aamusta ennen töitä. Täytyypä kysyä töistä josko onnistuisi. Tietysti voimatasotkin ovat paremmat kun ei ole kuluttanut kaikkea energiaansa vielä töissä. Kevyellä viikolla painopiste on aerobisessa, omalla kohdalla ulkoilupainotteinen.

Iltapäivälenkillä murujen kanssa oli vilakkaa mutta lystiä. Talvikelit on jees kun on hyvät varusteet. En silti kiellä haaveilevani jo keväisistä auringonpaisteista ja valoisista päivistä.








10. tammikuuta 2013

Dieetti toimii

Voi että mua ärsyttää ihmiset, jotka perustavat julkisen muistikirjan nettiin ja kirjoittavat sinne sit parin viikon välein.... Auts, osuin itseäni juuri otsalohkoon.

Kiristelyä on nyt takana 9 päivää ja painoa on lähtenyt vajaan kilon verran. Se ei ole paljoa, mutta kuten aiemmin kirjoittelin, ei tiristettävääkään ole kuin parisen kiloa ihroissa mitattuna. Tarkemman ruokavalion ja kasvaneen veden juonnin myötä olo on ollut pirteämpi ja eloisampi kaiken kaikkiaan.

Kahdesta kännykkäohjelmasta on muuten tulleet mulle elintärkeät: Spotify ja Runkeeper. Suosittelen ehdottomasti kaikille. Spotifyilla on aina haluamani treeni- ja lenkkimusat mukana ja Runkeeper mittaa lenkkimatkat metrin tarkkuudella.