23. joulukuuta 2012

Joulu saa tulla

Kinkku paistuu uunissa, koti on putipuhdas. Aattoa odottava lapsi nukkunut jo hyvän aikaa. Aikuiset istuvat ja nauttivat yhdessäolosta. Joulu voi tulla.

Rakastan joulua ja oman lapsen myötä se on saanut vielä yhden uuden ulottuvuuden. Tätä joulua varjostaa kuitenkin ystävän poismeno, josta kirjoitin aiemmin. Rakas koirani Harmi lensi pilven reunalle hieman ennen ystäväämme, marraskuun alkupäivinä. Oma mummoni nukkui pois vuosi sitten. Tänään lehdet kirjoittivat pienestä Arttu-pojasta, joka antoi joulun enkelille uuden merkityksen. Surumieliset joululaulut saavat uuden merkityksen, kun ajattelee rakkaita, jotka pilven reunalta meitä nyt seuraavat.

Tämän joulun pyhitän omalle maailmankaikeudelleni, joka tekee elämästä sen arvoisen.




Rakkautta jouluun, ja voimia niille, jotka sitä erityisesti nyt joulun aikaan tarvitsevat. 


Ei kommentteja: