21. joulukuuta 2012

Höpinät

Kirjoittelut tänne jäivät elämästä lähes pariksi kuukaudeksi. Marraskuun alussa meidän ystävä kuoli yllättäen ja se pysäytti elämän joksikin aikaa. Vaikka emme hänen kanssaan viime aikoina kovin läheisiä enää oltukaan, oli hän monella tapaa perheenjäsen vuosien ajan. Meillä oli ehkä vähän vinksainen yhteinen historia.

Kun kuolema tulee liian lähelle, menee myös omat arvot uusiksi. Aamun tulipalokiireiset lähdöt, pukemistaistelut ja kiiruhtamiset työpaikalle kilpaa kellon kanssa, eivät tunnukaan enää niin kovin tärkeiltä asioilta. Jos minua ei huomenna enää olisikaan, millaisen muiston jättäisin jälkeeni?

Perhe on mulle ihan kaikki kaikessa eikä mikään koskaan yllä siihen. Myös työ on mulle jossain määrin henkireikä, oon aina ollut kunnianhimoinen ja tehnyt töitä päästäkseni eteenpäin. Kolmas asia, mitä ilman en voisi elää, on urheilu. Olipa se salilla huhkiminen tai pakkaskelissä taaperrus, molemmat selkeyttää ajatuksia ja tekee hyvää sisältä päin.
.





Saliohjelma vaihtui 3-jakoiseen ja hyvältä tuntuu. Huomenna olisi, ah-niin-ihana, jalkapäivä. Jos väkeä ei ole tungokseen asti, voisin kuvailla uudet treenivaatteetkin

3 kommenttia:

Karoliina kirjoitti...

Ihana olet - ja olette <3

jm kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
jm kirjoitti...

Hih <3

Milloinhan oppisin suoraan vastaamaan näihin enkä joka kerta kirjoittais ensin uutta kommenttia..