19. marraskuuta 2011

Hyppy tuntemattomaan

Meidän perhe on kova touhuamaan. Tätä kirjoittaessani taapero on juossut ympäri taloa reilun tunnin. Pitkät hiukset valuu päätä myöten hiestä märkänä ja hengitys on katkonaista hengästyksen ja hillittömän räkätyksen hakieen vuoroaan. Jarrusukat on yllättävän hyvä keksintö.

Hyvinvointivalmentajakurssilla keskusteltiin siitä, kuinka nykyvanhemmat huomaamattaan karsivat lapsistaan liikunnallisuuden. "Älä juokse siinä, älä kiipeä sinne puuhun, alas sieltä!" Kuulostaako tutulta? Tietenkin meistä jokainen ajattelee vain jälkikasvunsa parasta mutta ehkä toisinaan olisi syytä löystää sitä omaakin pipoa. Vanhempien velvollisuus on järjestää lapselle turvalliset olosuhteet kasvaa ja kehittyä. Se tarkoittaa myös sitä, että annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Pienten poikien kuuluu kiipeillä, hypppiä ja hullutella. Vanhemmat huolehtivat, että tarjolla on tarpeeksi matalia oksia.



Toinen esimerkki, mistä keskusteltiin on konsolipelit. Jokainen lapsi pyytää aivan varmasti jossain vaiheessa jonkinlaista pelikonetta ja jokaisella valmistajalla taitaa olla jonkinlainen hypipompihuidovehje. Jos lapselle haluaa konsolin ostaa, voisiko sitä edes harkita aktiivipeliä? Vaikka oman lapsukaisen aikuisuus voi tuntua kaukaiselta, voi jokainen tehdä itsensä kanssa ajatusleikin. Käytä mielikuvitustasi ja vastaa rehellisesti; johtavatko molemmat polut samaan päämäärään?

Ensi kerralla kun oma taaperoni haluaa hypätä sohvalta, haen nurkassa lojuvan vieraspatjan sen sijaan, että käyttäisin energiani loputtomaan kieltämiseen.

Eikä se pomppiminen meiltä aikuisiltakaan liene kiellettyä..?

ps. Sen verran hidas kirjoittaja olen, että nyt sitä juoksua on kestänyt pari tuntia. Uniaikakin olisi, yliväsynyt lapsi on mukava nukutettava, mutta se onkin tarina jälleen ihan omansa.

Ei kommentteja: