29. joulukuuta 2011

iHerbin paketti, jihuu


Tänään saapui vitamiinipaketti ameriikoista: 500 kpl:n megapurkki omega3:a, CLA:ta laihdutusta vauhdittamaan ja BCAA:ta nopeuttamaan palautumista, vauhdittamaan lihaskasvua ja parantamaan suorituskykyä. Koko paketti maksoi vain reilut 40 euroa, kun se kotimaasta ostettuna olisi varmaan tuplana enemmän. Suosittelen lämpimästi kyseistä nettikauppaa, kannattaa myös käyttää sivupalkista löytyvä alennuskoodi. Ja iHerb löytyy täältä .

Eilen päästiin pitkästä aikaa salille ja sen kyllä taas huomaa lihaksista. Oikeastaan kaikki isot lihasryhmät ja muutama vähän pienempikin on nyt kipeänä. En valita, tämä on kuitenkin vain hyvää kipua, ja periaatteessa ihan mukavaakin ;)

20. joulukuuta 2011

Joulun aikaa

Onpas joulukuu sujahtanut nopeasti, aikaa on varjostanut synkät mielet. Eniten mieltä on suruttanut sairaus, joka voitti äidin äidin, ja sen sulattelu on vienyt jonkin aikaa.

Lisäksi meillä on sairasteltu, vatsatautia ja kuumeilua, joten urheilut ovat menneet itselläkin vähän niin ja näin. Taas sain siis huomata, ettei aina kannata kovin tarkkaan asioitaan etukäteen suunnitella.

Paino on pysynyt samassa, alkuun lähti pari kiloa, mutta toinen on tainnut tulla jo takaisinkin. Katsotaan niitä tiristelyjä sitten syssymällä, sillä joulunaika pyhitetään syömiseen ja elämästä rakkaiden kanssa nauttimiseen. Ihana rakentaa joulua omaan taloon omalle pienelle taaperolle.

Hehkutin tuossa jokin aika sitten maaliskuun kuntosalivalmentajakurssia, mutta surukseni huomasin kurssin olevan jo nyt täynnä. Hitaat syö nopeet, joten huhtikuussa sitten vasta valmentaudutaan.

Tämä on pari vuotta vanha kuva, mutta jotenkin se saa hymyn ainakin äidin huuliin. Rauhallista joulun aikaa lukijoille!


27. marraskuuta 2011

Tiristelyt ja kiristelyt

Muutama sananen sunnuntai-iltaan kiristelystä ja nimen omaan rasvan tiristelystä. Omat treenit tähtäävät lihasmassan kasvuun, jolloin myös ravintoa täytyy tankata tarpeeksi. Suurien kalorimäärien ansiosta lihas - mutta luonnollisesti myös rasvaprosentti kasvaa. Aina silloin tällöin rasvaa on hyvä poltella pois, jotta sen määrä ei kasva liiallisesti. Suuren rasvamassan polttelu vie luonnollisesti myös kauemmin kuin parin kolmen rasvakilon.

Näin ollen myös itselläni alkaa huomenna kyseinen tiristelyoperaatio.

En ole koskaan laskenut kaloreita tarkasti, haluan nauttia elämästä enkä jaksa punnita jokaista suupalaa. Mielestäni olennainen osa hyvää elämää on syöminen ja tämä näkyy myös dieetillä. Aionkin saada rasvaprosenttia laskemaan hyvin yksinkertaisin toimenpitein.

Seuraavan neljän viikon aikana ruokavaliosta karsitaan lähes kaikki viljatuotteet ja sokerit, jotka korvataan kasviksilla, vihanneksilla, marjoilla, hedelmillä, pähkinöillä... That's it, yksinkertaista, vai mitä?

Riittävästä proteiinin saannistä tulee huolehtia, jotta dieetti ei polta vaivalla hankittua lihasta. Tästä pidetään huolta rahkan, vähärasvaisen lihan, kalan ja kanan avulla. Herkutteluhetkiin leivän korvikkeena juustoa, jotta pää jaksaa dieetin. Maidossa on proteiinia, mutta myös paljon laktoosia (eli sokeria), joten sitä vain ruuan yhteydessä lasillinen. Janojuomana edelleen vesi, jota saa kulua vähintään pari litraa päivässä.

Lisäksi pyrin jättämään auton aamuisin kotiin ja kävellä työmatkat. Totuuden nimissä on kyllä pakko myöntää, että ankaraan vesisateeseen kävellen lähtö saattaa olla ylitsepääsemätöntä. Kuivalla kelillä puolestaan ei tekosyitä hyväksytä.

Esimerkkipäivän syömiset kirjaan omalle välilehdelleen myöhemmin. Alla suuntaa antava ateriamatriisi.


Huomista odotellen
-jenni

26. marraskuuta 2011

Neljä kuukautta seuraavaan koulutukseen

Näyttäisi muuten seuraava kuntosalivalmentajakoulutus alkavan maaliskuussa, ja uskon kouluhommien sen verran keväällä jo hellittäneen, että pääsen osallistumaan silloin. Tämähän tarkoittaa sitä, että vain nelisen kuukautta täytyy enää odotella :).

Tänään vielä herkutellaan ja nautitaan, maanantaina alkaa uusi ohjelma ja kiristelyt. Ylimääräiset kilot tiristelen samalla metodilla kuin synnytyksen jälkeenkin, muotivillitykseksikin nousseella hiilihydraattitietoisella ateriamallilla.

Toivottavasti muuten kiristyy muukin kuin pinna seuraavan neljän viikon aikana. Tästä lisää myöhemmin, nyt herkuttelemaan vielä jotain aivan muuta.

25. marraskuuta 2011

Vähän taustatietoa

Lienee syytä hieman avata tämän blogin olemassaoloa ja omia ajatuksia tulevasta. Kuten ensimmäisessä teksissä kirjoitinkin, jäin aikoinaan pisteen päähän liikunnanohjaajan opiskelupaikasta. Pari vuotta olin töissä, kunnes 2005 aloitin tradenomi (BBA) -opinnot. Ajattelin, mitä ikinä tulenkaan sitten elämässäni tekemään, on kaupallisesta koulutuksesta varmasti hyötyä. Niinpä.

Opintojen aikana tein toimittajan töitä, kunnes 2008 lähdin ICT-alalle. Sillä tiellä olen edelleen. Ja niin kuin aiemmin kirjoitinkin, johtamisen opinnot jatkuvat ensi kesään.

Pari vuotta olen aktiivisesti saleillut, ja kuten kerroin, syksyllä kouluttauduin hyvinvointivalmentajaksi. Ajatuksena oli osallistua suoraan myös personal trainer -koulutusputkeen, mutta tänä vuonna elämäntilanne oli liian hektinen. Niinpä koulutus siirtyi ensi syksyyn. Nyt on vajaa vuosi aikaa treenata, tehdä hyvinvointivalmennuksia ja kasvattaa tietotaitoa.



No miksi sitten tämä blogi? Etsiessäni tietoa alan koulutuksista ja kokemuksista, en löytänyt sitä ainakaan liikaa. Siksi päätin jakaa oman polkuni lukijoiden kanssa.

Toisekseen, haasteenani on perheen, työn ja opintojen yhteensovittaminen. Koulutus ei myöskään ole ilmainen, joka tuo oman sävynsä asuntolainallisen elämään. Silti tiedän ja uskon, että pystyn saavuttamaan unelmani. En kirjoittaisi tänne ja jakaisi asiaa kanssanne, ellen olisi siitä varma. Siksi kannattaakin istahtaa seuraani ja lähteä matkalle mukaan.

19. marraskuuta 2011

Hyppy tuntemattomaan

Meidän perhe on kova touhuamaan. Tätä kirjoittaessani taapero on juossut ympäri taloa reilun tunnin. Pitkät hiukset valuu päätä myöten hiestä märkänä ja hengitys on katkonaista hengästyksen ja hillittömän räkätyksen hakieen vuoroaan. Jarrusukat on yllättävän hyvä keksintö.

Hyvinvointivalmentajakurssilla keskusteltiin siitä, kuinka nykyvanhemmat huomaamattaan karsivat lapsistaan liikunnallisuuden. "Älä juokse siinä, älä kiipeä sinne puuhun, alas sieltä!" Kuulostaako tutulta? Tietenkin meistä jokainen ajattelee vain jälkikasvunsa parasta mutta ehkä toisinaan olisi syytä löystää sitä omaakin pipoa. Vanhempien velvollisuus on järjestää lapselle turvalliset olosuhteet kasvaa ja kehittyä. Se tarkoittaa myös sitä, että annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Pienten poikien kuuluu kiipeillä, hypppiä ja hullutella. Vanhemmat huolehtivat, että tarjolla on tarpeeksi matalia oksia.



Toinen esimerkki, mistä keskusteltiin on konsolipelit. Jokainen lapsi pyytää aivan varmasti jossain vaiheessa jonkinlaista pelikonetta ja jokaisella valmistajalla taitaa olla jonkinlainen hypipompihuidovehje. Jos lapselle haluaa konsolin ostaa, voisiko sitä edes harkita aktiivipeliä? Vaikka oman lapsukaisen aikuisuus voi tuntua kaukaiselta, voi jokainen tehdä itsensä kanssa ajatusleikin. Käytä mielikuvitustasi ja vastaa rehellisesti; johtavatko molemmat polut samaan päämäärään?

Ensi kerralla kun oma taaperoni haluaa hypätä sohvalta, haen nurkassa lojuvan vieraspatjan sen sijaan, että käyttäisin energiani loputtomaan kieltämiseen.

Eikä se pomppiminen meiltä aikuisiltakaan liene kiellettyä..?

ps. Sen verran hidas kirjoittaja olen, että nyt sitä juoksua on kestänyt pari tuntia. Uniaikakin olisi, yliväsynyt lapsi on mukava nukutettava, mutta se onkin tarina jälleen ihan omansa.

1. lokakuuta 2011

Syksyn riemua

Eilen puistoiltiin poikaseni kanssa, ihanaa raitista ilmaa ja pään nollausta. Kahden viikon syysloma päättyy huomenna, onneksi edessä ovat uudet työt ja haasteet. Työn myötä myös säästötoimenpiteet edessä siintävään koulutusputkeen alkavat. Siitä lisää myöhemmin.




Tänään oli hyvä treeni, tein pumppina koko kropan läpi. Lauantaiaamun treeni on kyllä aivan parasta. ;) Lisää omista urheiluista ja treeniohjelmasta omalla välilehdellään.

17. syyskuuta 2011

Uudet tuulet

Päätin perustaa tämän blogin antamaan inspiraatiota ja kannustusta kaikille, jotka haaveilevat elämän uusista tuulista. Olivatpa ne työn, koulutuksen tai vaikkapa perheen tiimoilta, kaikissa niissä on yhteistä yksi asia.

Rohkeus.

Ilman tuota sanaa moni asia olisi jäänyt tekemättä; ensimmäiset askeleet ottamatta, maailmanennätykset rikkomatta, rauhat solmimatta. Jos emme itse uskalla toteuttaa unelmiamme, kuka sen tekisi puolestamme?

Ei kukaan.

Siksi kirjoitan tätä nyt. Olen 28-vuotias, melko nuori vielä siis. Silti paljon on ehtinyt elämässäni tapahtua. Olen saanut elää terveenä, olen voinut opiskella hyvän tutkinnon. Olen patikoinut Kiinan muurilla, matkustanut junalla halki viidakon. Olen seurannut auringon sarastusta riippumatosta ja kätellyt, kyllä, kätellyt apinanpoikasta. Olen saanut terveen poikalapsen, työn, oman talon ja ihanan miehen.

Silti jotain tuntui puuttuvan.

Koulussa olin tavallinen tyllerö, en oikein pitänyt liikunnasta ja koulussa parasta olivat ruoka- ja välitunti. Lukion jälkeen pyrin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, harmikseni jäin pisteen päähän opiskelupaikasta. Opintie ajautui liiketalouteen ja työt yritysmaailmaan. Lapsen saamisen jälkeen monet illat on vietetty kuntosalilla. Siitä on tullut vakiintunut osa elämää, intohimo. Nuoruuden työhaaveet liikunnasta ovat palanneet.

Ja sitten tuli muutoksen tuuli.

Ilmoittauduin Trainer4you:n hyvinvointivalmentajakurssille, mikä pidettiin tänä viikonloppuna. Olen kaksi päivää istunut luennoilla, imenyt itseeni tietoa, mitä olisin halunnut oppia jo vuosia sitten. Kurssi on ensimmäinen vaihe Personal Trainerin -koulutusputkesta, mikä siintää seuraavana haaveissani.

Onko minusta siihen?